Tämä on tarina ulkomaisista osakeomistuksistani. Sarjan toinen osa on Facebook, tuoton suhteen nerokas ostos joka oli ihan typerä. Mutta ensin aikamatkalle viime syksyyn.
Olipa kerran uusi Nordnetin kampanja, ja vaikutteille altis Herkuille Perso Piensijoittaja joka oli päässyt uuden harrastuksen makuun. Facebookia ja Googlea ilman merkintämaksua. No, en oikein tiennyt mitä tehdä: ei tuntunut luontevalta investoida heti perään samaan maailmansuuntaan saman alan yrityksiin (aiempi ostos oli Microsoft, bloggaus täällä), mutta jotain teki mieli tehdä.
Päädyin ostamaan yhden Facebookin osakkeen, kolmellakympillä. Ajattelin että tulee hyvä ja lämmin olo kun kirjaudun “omaan palveluuni”. Pääsisi myös seuraamaan kurssinkehitystä - sitä seuraa omistamiaan yrityksiä ihan eri intensiteetillä kuin yrityksiä joita ei omista.
No, ei se kirjautumisfiilis tuosta muuttunut. Lisäksi en sisäistänyt (lue: tiesin, mutten oivaltanut) että myynti maksaa sitten parikymppiä, eli osakkeen arvon pitää lähes tuplaantua ennen kuin voin myydä sen voitolla. Ja osinkoahan Facebook ei tietenkään maksa.
Pääsenkö sitten kehuskelemaan tällä omistuksellani baarissa. Ensinnäkään, en käy useinkaan baareissa. Toisekseen, jos käyn, niin siellä ei paljoa puhuta osakkeista. Kolmannekseen, jos olisin baarissa jonkun kanssa jonka kanssa voisi puhua osakeomistuksista, niin kehuskelisinko että ostin yhden osakkeen, se ei tuota mitään, myynti maksaisi ja ottaa päähän?
Johtava teoria on pitää tämä osake hamaan loppuun saakka. Perikunnalla on sitten pohdittavaa: Mikä on Facebook? Kuka tuon suostuu ottamaan? Mikä on sen verotusarvo?
Olen tehnyt vähän samanlaisen oston aikoinani...ei kannatta murehtia :)
VastaaPoistaMelko lailla vitsiltähän tuo tuntuu, enkä ole yöuniani tuon kolmenkympin takia menettänyt. Nykyään tosiaan kuittaan sen vain perinnönjakoon sysättävänä asiana: perikunta setviköön mitä tuolle tekisi.
VastaaPoistaVaan jos hetken jossittelee, niin tuhannen euron sijoituksen arvo olisi nykyään miltei puolitoistatuhatta :)