Onko piensijoittajan tärkein ominaisuus kyky sietää tylsistymistä?

Syksyllä minulle tulee vuosi täyteen piensijoittajana, jos aiempia “automaattisesti rahastoihin” -sijoittamisia ei oteta lukuun. Mikä on päällimmäisin fiilis? No, sen lisäksi että on ihan kivaa ja avartavaa, niin on tylsää. Ihan kauhean tylsää. Todella tylsää, äärimmäisen tylsää, hillittömän tylsää ja vielä vähän tylsempää kuin äsken kuvasinkaan.

Miksi sijoittaminen sitten on tylsää? Peruspointti on, että pitää valita oma linjansa ja edetä sen mukaan vuosia tai vuosikymmeniä. Koko ajan ei pidä muuttaa mieltään.

Miksi noin? Jos myy ja ostaa, vaihtaa painopisteitä ja touhuaa koko ajan kaikenlaista, niin tulee maksaneeksi veroja turhan varhain, ja ennen kaikkea tulee maksaneeksi välityspalkkiota joka välissä. Eikä se uusi strategia luultavasti ole sen kummoisempi kuin viimeviikkoinen.

Toisin sanoen: mitä enemmän säheltää, sitä enemmän se maksaa ja sitä huonompi on lopputulos.

“Älä muuta mitään” -taktiikka on looginen. Jos ja kun sijoittamisen näkee vuosien tai vuosikymmenien mittaisena projektina, kuukausi tai edes vuosi eivät ole järkeviä mittareita. Eikä yhden kevään luvuista edes voi vetää johtopäätöksiä mitä tulisi muuttaa.

Eihän jalkapallossakaan valmentaja huutele uusia strategioita pelaajilleen kun peliä on pelattu vasta viisi minuuttia. Ja joukkue joka vaihtaa taktiikkaa kymmenen kertaa ottelussa, häviää varmasti.

Minulla sijoittamisen tylsyys korostuu kun tällä hetkellä ei ole paljoakaan laitettavaksi sijoittamiseen. Muutama satanen menee kuukausittain indeksirahastoihin, siinä kaikki. Viime talven “mitäs tällä viikolla ostaisin” -aikakausi on vain kaukainen kaunis muisto.

Mutta ei se mitään. Olen aiemmin ollut työssä jossa piti ajoittain olla koko ajan skarppina tekemättä yhtään mitään, siis piti olla valmiina äärettömän tylsissä tilanteissa. Niitä nuoruuden taitoja voi nyt soveltaa uudella tavoin, opettelemalla sietämään sijoittamisen tylsyyttä. “Sopeudu ja älä tee mitään”, sanon itselleni. Vähän iloa saa kun seuraa aiempien valintojen tuloksia ja tekee niistä graafeja.

Tässä välissä on tullut sitten mökkeiltyä, löhöiltyä, katsottua jalkapallon MM-kisoja sekä mietittyä miten saada enemmän tienestejä sivutoimisesti.

Etenkin viimeksimainittu on tarpeen. Elämässä kannattaa keskittyä niihin asioihin joihin voi vaikuttaa. Jos voin sivutienestien avulla lisätä sen rahan määrää mitä voin sijoittaa, niin hyvä.

Strategiaan vaihtelemalla ei luultavasti voi saada aikaan mitään erityistä, sen sijaan hankkimalla lisää rahaa jota voi sijoittaa, voi saada aikaan paljonkin.