Hyppään nyt hieman eri suuntaan kuin blogissani tähän asti, säästämiseen. Minulle säästäminen on iso osa sijoittamista, sillä vaikka perheemme on vain ihan keskituloinen, rahaa on aina kertynyt säästöön enemmän kuin ehkä voisi olettaa. Jos ei ole ylimääräistä rahaa mitä sijoittaa, ei voi sijoittaa.
Taustalla on puolison syntymälahjana saatu säästäväisyys, ja se, että olen itse onnistunut monilla tavoin ylläpitämään köyhän opiskelijan elämäntapaa vaikka olenkin keski-ikäistynyt kohtalaisesti palkattu herkuista pitävä asiantuntija. Nyt puhutaan viisihenkisen perheen menoista.
Listaan nyt muutamia vinkkejä joilla meillä menot ovat pysyneet oikeastaan aina tuloja pienempinä. Emme mekään ole säästäväisiä aina, mutta usein olemme.
(1) Osta uutta ja tavanomaista kodintekniikkaa vain kun vanha hajoaa.
Tämä taktiikka on toiminut hyvin: ostamme uuden television kun entinen hajoaa ja uuden astianpesukoneen kun edellinen on toiminut vain osalla toiminnoista seitsemän vuotta ja lopettaa lopulta veden lämmittämisen (ei tullut enää puhtaita astioita).
Kun on oston paikka, kannattaa ostaa sen hetken “tavanomaista” alennusmyyntitavaraa, puolen vuoden tai vuoden takaista ykköstuotetta. Sitä mitä Gigantin mainoksissa on. Se on parempi kuin aiempi joten olet tyytyväinen, ja halvemmalla saat.
Tähän on muutama poikkeus: flattitelkkariin hypättiin vaikka vanha toimi, ja 2000-luvun alun Nokioilla puhuisi vieläkin, mutta älypuhelimet veivät mukanaan.
(2) Osta vaatteita ja kaikenlaista muuta harvoin ja ennen kuin tarvitset niitä
Tämä toimii - myönnettäköön - etenkin aikuisen miehen tapauksessa joka ei kasva kuin leveyttä ja joka tulee käyttämään samanlaisia sukkia vielä nelisen vuosikymmentä vuotta.
Jos jotain saa todella halvalla, ja sitä tarvitset, osta kunnolla. Esimerkiksi 16 paria sukkia. Tai jos sellaisia kävelykenkiä joita aina käytät saa merkittävällä alennuksella, osta saman tien kaksi paria. Kyllä ne toiset siellä kaapissa odottavat pari-kolme vuotta ennen kuin edelliset on kävelty puhki.
Tämä toimii myös vaikkapa vessapaperiin: osta paljon kun on tilaisuus, ja halvalla. Tietty tilarajoitukset tulevat vastaan.
Kärjistäen: jaa hankinnat kahtia. Niihin joita ostetaan kun on tilaisuus ja halvalla saa - kuten kaikki mitä minä tarvitsen. Ja niihin asiat joita ostetaan kun tarvitaan (tyyliin lasten vaatteet: ei voi ennakoida mitä ne suostuvat pukemaan päälleen muutaman vuoden kuluttua).
Monasti sanotaan että vältä alennusmyyntejä. Itse en tähän usko. Ajattelen tätä osakkeiden ostamisena: mietin ensin mitä tarvitsen, sitten odotan että sitä saa halvempaan hintaan kuin normaalisti. Eli osta vain mitä muutoinkin ostaisit, mutta aina kun mahdollista alennusmyynneistä.
Lisäksi tietty kannattaa ostaa käytettynä aina kuin mahdollista. Riippuen tilanteesta ja tarpeesta tämä onnistuu ajoittain.
(3) Syö harvoin ulkona ja kokkaa itse
Tämä teki jossain kohtaa tiukkaa: pidänhän herkuista. Osin vaivalloisuuden takia perheen ulkonasyöntirytmi on tippunut 1-2 kertaan kuukaudessa, joskus tätä oli puolet enemmän. Kun syö ulkona, kannattaa katsella ravintolan hintatasoa ja kausitarjouksia.
Kotona kokkaaminen on useimmiten ihan mukavaa. Lisäksi tämä on se kohta jossa lapsiperhe voi säästää hyvin paljon, jos lähtökohtaisesti syö usein ulkona.
Jos metodi ahdistaa, niin voithan tilaisuuden tullen käydä silloin tällöin ulkona syömässä ihan itseksesi :)
(4) Katso mitä kannat kaupasta kotiin
Ensimmäinen askel on ostaa ruokaa vain sen verran mitä saa syötyä. Tämä on yllättävän hankalaa, mutta tyhmäähän se on ostaa ruokaa ja kaataa se sellaisenaan ekopönttöön. Jonkin verran asiaa voi loiventaa pakastamalla - monia ruokia voi pakastaa sen sijaan että se homehtuu jääkaapin nurkissa. Edellisten päivän jämäruokien käytössä olen valitettavan huono.
Toinen asia on sitten kytätä mitä maksaa. Lidl on halvempi kuin kilpailijansa, ja kaupan merkki on halvempi kuin televisiossa mainostava.
En ymmärrä miksi kaikki eivät osta uutta Valion Arki-maitojuomaa. Kotimaista ja halpaa. Keskimääräisessä maidossa on 3,3 grammaa proteiinia, Arki-maitojuomassa on aina 3,3 grammaa proteiinia. Eli siis tuo on samaa maitoa kuin muissakin purkeissa, mutta tasalaatuisempaa. Jos sillä 15 senttiä halvemmalla litrahinnalla lapsiperhe sijoittaa rahastoihin useamman kympin vuodessa.
(5) Hanki harrastuksia jotka eivät ole kalliita
Tämä on hankalampi toteuttaa, sitä harrastaa mitä harrastaa. Itse olen ehkä sattumalta tai tarkoituksella mutta alitajunnan ohjaamalla harrastanut melko huokeita asioita. Parhaimmillaan harrastuksella voi tienata (minimaalisesti), kuten nyt vaikkapa sijoittamisella.
Luin tuossa taannoin Helsingin Sanomien kuukaisiliitteestä sukelluksenharrastajista. Jos unelma on kerran vuodessa sukellella Meksikon kirkkaissa vesissä, niin hienoa. Mutta halpaa se ei taatusti ole.
Monasti myös harrastuksen “sisällä” voi tehdä kalliimpia tai halvempia valintoja. Jos tykkäät lukea, niin älä osta aina kirjoja uutena. Tai odottele hetki ja lainaa ne kirjastosta.
Lapsen harrastuksiin pätee tietysti sama, mutta tässä suhteessa olen hövelimpi. Lapset harrastakoot mitä haluavat, kunhan nyt on jotenkin siedettävällä kustannushaitarilla. Jos haluaisivat ostaa hevosia ja oman tallin, niin sanon kyllä ei...
(6) Älä omista autoa
Tämä on pääkaupunkiseutulainen asia, myönnettäköön. Meillä ei ole autoa. Tällä välttää sellaiset 200-300 euron kuukausittaiset kulut jotka tulisivat vakuutuksista, veroista ja auton hinnan alenemisesta. Päälle sitten vielä bensat, ja mahdolliset isommat korjaustarpeet.
Autottomuus on hankalampaa kuin autolla paikasta toiseen huristaminen. Mutta mahdollista se on ainakin osassa Suomea. Myös joukkoliikenteestä tulee kuluja. Mutta kääntää asian miten päin tahansa, satasia säästää joka kuukausi.
(7) Osta vain jos sinulla on siihen varaa
Olen itse ostanut velaksi vaan pari kertaa: asunnon ja mökin. Välttelen osamaksuja, siihen liittyviä korkoja ja ylipäätänsäkin asioita joihin minulla ei ole varaa. Rahan pitää olla tilillä. Tämä rajaa mitä voin hankkia, tai ainakin joudun suunnittelemaan isommat hankinnat.
(8) Asu kohtuuhintaisesti
Tämä on aika hankalaa nykyisillä asuntomarkkinoilla, ainkin jos jos asuu kasvavilla kaupunkiseuduilla. Mutta kannattaa silti pyrkiä malliin jossa asumiseen ei mene kohtuuttoman suurta osaa tuloista. Satasen-parin kuukausittainen ero asumiskuluissa on vuositasolla jo useita tuhansia euroja.
Tämä ei ole meillä täysin toteutunut, asumme aika keskimääräisillä kuluilla. Asumisen menot laskevat kuitenkin tasaisesti, joka on pitkässä juoksussa hyvä asia.
Tähän kohtaan liittyy myös omat valinnat: tyytyykö huonetta pienempään asuntoon, tai rivitaloon omakotitalon sijaan. Tämänkaltaisilla valinnoilla on pitkässä juoksussa paljon merkitystä.
(9) Seuraa kuukausittaisia menoja ja kilpailuta kun siihen on mahdollisuus
Monien yritysten ensisijainen tavoite on sitoa asiakkaita kiinni pieniin kuukausittaisiin summiin, jotka ovat vuositasolla aika tuntuvia. Yritän välttää näitä. Lehtitilauksia ja vastaavia kannattaa tarkastella kriittisesti: jos lehti on todella tarpeen niin siitä vaan, mutta ei muutoin vaan.
Myös kilpailuttaminen kannattaa: sähköä ja puhelinyhteyksiä saa vaihtamalla yllättävän halvalla. Onhan se vähän kummallista vakioasiakkaita kohtaan että vaihtamalla irtoaa halvemmalla, mutta noin se vain menee.
(10) Muista että elämäsi on helppoa...
Loppuun on pakko sanoa, että Suomi on pullollaan perheitä jotka tekevät kaikkea yllämainittua ja jotka eivät voi silti säästää euron euroa. Kun on asemassa jossa on töitä, mahdollisuus säästää ja muutoinkin elämä raiteillaan, niin siitä kannattaa olla tyytyväinen.
Jos kuulut kanssani porukkaan joka miettii miten sijoittaisi tai jonka suurin ahdistus on huoli sijoitusten kasvuprosentista, niin nauti siitä tunteesta. Tuhansien vuosien ajan esi-isämme kärsivät nälästä ja palelivat kahdeksan kuukautta vuodessa, joten tästä mahdollisuudesta on syytä nauttia.
o o o
Ilman yllämainittuja toimintatapoja en olisi Herkuilleperso Piensijoittaja, olisi vain yleisesti herkuille perso. Olemalla maltillisen säästäväinen, on jotain jota säästää. Tunnen muutamia perheitä jotka valittelevat että raha ei riitä, vaikka tulot ovat noin samaa luokkaa kuin meilläkin. Kyse onkin niistä menoista, ja valinnoista.
Mielestäni viikon tai kuukauden tasolla ei kannata tuloista ja menoista ahdistua, jos on tarpeeksi turvamarginaalia. Hyvä kuitenkin olisi että pitkässä juoksussa tulot ylittävät menot, ja säästöön kertyy koko ajan lisää.
Hyvä kirjoitus! Etenkin tuo kohta 10 on syytä muistaa, kun joskus alkaa miettiä, että tuliko taas tehtyä jokin typerä sijoitus ja missattua sen vuoksi optimaalinen tuotto.
VastaaPoistaAuto on itselläni iso menoerä. Vaikka asunkin kasvukeskuksessa, niin työmatkani on sen verran hankala julkisilla, että mieluummin maksan hieman siitä, ettei työmatkaani uppoa joka päivä yli tuntia (joka taas olisi sitten pois perheen yhteisestä ajasta).
Itse pyrin panostamaan suurien kulujen kilpailutukseen ja ns passiivisen tulon hankintaan.
VastaaPoistaItse en ole liian tiukkapipoinen rahankäytön suhteen, mutta vertaan kaikkea ostamani jos mahdollista ja pyrin vähentämään säännöllisiä kuluja.
Auto on sellainen mistä en työpaikkani sijainnin vuoksi voi luopua, sillä syntyisi valtavasti säästöä.
Hyvä kirjoitus. Muutamma kommentti:
VastaaPoista(1) Mieti myös, voisitko ostaa uuden sijasta käytetyn. Siinä on tietysti se pelko, että hajoaako se käytetty laite heti kohta...
(2) Pakko kommentoida tuota vessapaperi-kohtaa: älä sorru näpertelyyn, mieti mitkä menot ovat taloudellisesti merkittäviä. Yhden leffalipun hinnalla saa varmaan vuoden wc-paperit :)
(6) Älä omista autoa, ja (8) Asu kohtuuhintaisesti: Nämä ovat varsinkin pääkaupunkiseudulla toisensa poissulkevia monelle, mutta se johtuu työpaikan sijainnista. Ensimmäiseksi kannattaa siis etsiä työpaikka paikasta jossa on edullista asua, ja joka ei kuitekaan ole niin syrjässä ettei ilman autoa pärjäisi.
Näpertelyriski on aina olemassa: ei kannata vaeltaa kaupasta toiseen katsellen onko kilohinta muutaman sentin halvempi tai kalliimpi.
PoistaTuo vessapaperi viittasi vähän symbolisesti yleisiin kulutustuotteisiin. Jos valitsee ensin halvemman kaupan, sitten kaupan sisällä halvemman tuotteen ja ostaa alennusmyynneistä silloin kun niitä kohdalle osuu, niin kokonaisuudessaan säästää jo paljon.
Eli voisiko sanoa "yleisen kaupassakäynnin periaatteita" hiomalla voi säästää, ilman että näpertelee yksittäinen paketti kädessä.
Jokunen vuosi sitten tätä hieman seurattiin: säästöä tulee ainakin satanen kuussa ihan vain perusarjen valinnoilla.
Tuo kohtien 6 ja 8 yhdistäminen on pirullinen veto: noinhan se on. Mitä parempi paikka ja paremmat palvelut (eikä auton tarvetta), sitä kalliimpi asuminen. Tuuristahan tuo on myös kiinni...
Lisäksi ammatista riippuen töitä on missä on: harvat ovat niin onnellisessa asemassa kuin vaikka lääkärit jotka voivat käytännössä katsoa kartaa ja valita minne muuttaa (ja menee töihin).