Ensinnäkin, tuttavapiirissä ei paljoa puhuta sijoittamisesta. Töissä kyllä on paljon yhteiskunnasta kiinnostuneita ihmisiä, joten siellä pääsee joskus puhumaan myös rahasta ja sijoittamisesta. mutta silti vain harva on yhtään samankaltaisessa tilanteessa kuin allekirjoittanut.
Toisekseen, rahasta ei paljoa yhteiskunnassamme puhuta. Jännää miten vaikkapa osakeomistuksista vaietaan mutta lapsilisistä, sohvien hinnoista tai ulkomaanmatkojen kustannuksista puhutaan minkä ehditään.
Kolmannekseen, Itsellenikin tulee jotenkin varovainen tunne kun puhuu rahasta, kirjoitanhan tätä blogiakin nimimerkillä. Tämä vaikka tiedän että sijoitusvarallisuuteni on pienehkö, hyvinkin monella suomalaisella on osakkeissa tai asunnossa huomattavasti enemmän varallisuutta kuin allekirjoittaneella. En siis poikkea paljoa normisuomalaisesta. Silti kirjoitan mieluummin nimimerkin takaa, niin kuin myös suurin osa kollegabloggareista.
Otetaan kuvitteellinen tilanne: onnellinen avioliittoni päättyisi eroon. Puoli vuotta surkuteltuani ja Netflixiä katsottuani suuntaisin jälleen ulkomaailmaan, ja ryhtyisin rustaamaan ilmoitusta jollekin deittisivustolle. Olisin tietty avoin ja rehellinen, mutta arvatkaas kirjaisinko harrastuksekseni sijoittaminen. No en varmana. Miksikös en, no tässä tulee.
(1) Pelkään että antaisin "virheellisen" kuvan itsestäni. En sijoita saadakseni rahaa, vaan ennen kaikkea turvaa ja toissijaisesti valinnanvapautta. Tämä johtaa epäsuorasti seuraavaan kohtaan.
(2) Epäilen että hokuttelisin ihmisiä tyköni vääristä syistä. Olisihan se kauheaa jos joku olisi minusta kiinnostunut koska olettaisi että minulla on varallisuutta. Ja kauheaa se olisi sille toisellekin, kun selviäisi että ei minulla sitä varallisuutta ole kovinkaan paljoa, ja jos sen tuhlaa, sitä ei ole yhtään. Että yksi saatanan kitupiikkihän se on. Varallisuutta on koska en tuhlaa, ei siksi, että tuhlaan.
(3) Vaikka sijoittaminen on minusta kiinnostava ajanviete, jotenkin automaattisesti sijoitan sen muiden harrastusten perään, en alkuun. Kai koen sen huvin ja työn välimaastossa, järkevä ja tavoitteellinen varainhoito on tarpeen siinä missä tiskaaminenkin. Vaan tiskaaminen ei ole harrastus. Sijoittaminen taasen on sitä. Mutta ei tämä minulle ole mitenkään vahvan intohimoinen asia, vaikkakin hyvin kiinnostava.
Älkää ymmärtäkö minua väärin. Pidän älykkäistä ja huumorintajuisista naisista jotka tavoittelevat yleistä hyvää. Sijoittamisen merkityksen yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen tason oivaltaminen kuuluu luokkaan älykästä, jossain rinnakkaisuniversumissa keskustelisin mielelläni yön pimeydessä eri sijoitusstrategioista. Mutta uskaltaisinko lähteä tämän aukijulistamaan suureen maailmaan. En usko. Ja tämä kertoo myös omista ennakkoasenteistani.
o o o
Tiedän, voisihan sitä mennä yhtiökokouksiin tai järjestöjen tilaisuuksiin. Vaan kun ei huvita. Siellä olisi paljon pukumiehiä jotka ovat samanlaisissa asiantuntijatöissä kuin minäkin. Myös kaikenlaisia risteilyitä näyttää olevan tarjolla...
Taidan sittenkin ihan itse valita että sijoittaminen on yksinäistä hommaa. Kenties otsikon pitäisikin olla, että sijoittaminen on juuri minulle yksinäistä hommaa.
Itsekin olen miettinyt, minkähänlaisen vastaanoton "varakas, mutta erittäin pihi" -kuvaus saisi aikaiseksi deittisivuistoilla. :D
VastaaPoistaOlen myös miettinyt, että meidän bloggaajien pitäisi järjestää joku tapaaminen, jossa tutustuttaisiin toisiimme ihan kasvotusten ja oikeilla nimillä. Ongelmana vaan on, että asutaan varmaan eri puolilla Suomea ja matkustaminen maksaisi ainakin osalle. Eli saataisiinko tätä pihiä porukkaa paikalle? :)
Suomalaisten mielikuvat sijoittamisesta ovat kovin vääristyneitä, siksi välttelen itse mainitsemasta sijoittavani. Vanhempani ensin alkuun paheksuivat tai ainakin vähättelivät sijoittamista, kun joskus nuorena otin sen puheeksi. Luulivat etten saisi Seligsonin rahastoista enää ikinä mitään ulos, ja herrajestas jos onkin pyramidihuijaus niin voi vielä tulla syyte ja linnaa ja kaikkea!
VastaaPoistaVanhempieni mielipiteet sentään ovat lieventyneet muutamien vuosien aikana (ei heitä vieläkään kiinnosta raha-asiat, mutta eivät enää epäile rahastoja kusetuksiksi), mutta muualla vastaanotto onkin edelleen lähinnä kyseenalaistamista ja epäilemistä. Kerran on luultu oikeasti rikkaaksi, vain koska omistan osakkeita. Sortajaksi tai kapitistisiaksi ei vielä ole haukuttu, mutta varmaan vasemmistolaiselta voisi kuulla sitäkin jos mainitsee saavansa osinkoja jostakin.
Ylilaudalla oli aikanaan mainio keskustelu aiheesta, hyvin samaistuttavaa kokemusta on muillakin http://ylilauta.org/talous/45467454
Hauskaa pohdintaa :)
VastaaPoistaOlisi kivaa jos sijoittamisesta ja raha-asioista muutenkin voisi puhua avoimemmin. Usein saa aika kummallisia katseita jos näistä vähän puhuu muille. Esimerkiksi opiskelupaikan saaminen on juhlan arvoinen paikka josta kaikki jaksavat onnitella, mutta uskallapa kehaista jonkun sijoituksen menneen hyvin. Ei olisi kovin tyylikästä, vaikka eiväthän nuo kaksi asiaa niin poikkea toisistaan. Molemmat ovat vaatineet kovaa työtä, asioihin perehtymistä ja ehkä ripauksen onneakin (niinkuin mielestäni lähes mikä tahansa elämässä).
Puhun sijoittamisesta oikeastaan ainoastaan perheenjäsenten kesken. Monet kaverini ja osa työkavereistakin tietävät, että luen sijoituskirjallisuutta ja olen kiinnostunut aiheesta, mutta sen tarkemmin en ole heidän kanssaan sijoittamisesta juuri keskustellut.
Allekirjoitan kyllä täysin mainitsemasi seikat. Suomessa ei ole tapana juuri huudella omista raha-asioista, vaikka mielestäni avoimempi keskustelu varallisuudesta ja talousasioihista voisi olla yleisesti hyödyllistä. Nykyään omista raha-asioista ei välttämättä uskalleta puhua avoimesti edes lähimpien ystävien kanssa, saati omasta palkasta kollegojen kanssa.
VastaaPoistaSijoittaminen kuuluu myös vaiettujen aiheiden piiriin. Olen melko varma että esimerkiksi omasta tuttavapiiristäni löytyy jonkinlaisia osakeomistuksia useammaltakin henkilöltä. Ikinä asiasta ei kuitenkaan puhuta, tai jos puhutaan niin erittäin ympäripyöreästi ja asiaa vähätellen. En tiedä johtuuko sitten siitä kuullusta "perisuomalaisesta kateudesta" vai mistä, ettei asiaa uskalleta tuoda esiin.
Niin minähän en varsinaisesti pidä itseäni pihinä (enkä sitä varmaan kyllä olekaan, ainakaan kaikissa asioissa), mutta yritän silti jotain säästöön saada. Tuntuu kyllä, ettei ihan hirveästi viitsi ihmisille sijoituksista huudella. Opiskelukaverit ovat kuitenkin myös ihan hyvin toimeentulevaa sakkia, joten heidän kanssaan olen tästä sijoitusasiasta hieman rohjennut keskustella. Ja parin muunkin kanssa. Osalle tutuista jo pelkkä omistusasunnossa asuminen tuntuu olevan ei-toivottu merkki porvarillisuudesta (tuttavapiirini koostuu sekä vasemmistoa, että oikeistoa kannattavista ihmisistä). Toisaalta olen myös ihan vapaaehtoisesti valinnut tämän "yksinäisyyden" näissä sijoitusasioissa, sillä mitä olen yhdeltä julkisesti sijoittamisestaan puhuneelta tutulta kuullut niin osa ihmisistä tulee sitten myös kyselemään neuvoja ja niitähän on tunnetusti aika hankala alkaa antamaan...
VastaaPoistaFakta on vain että moni ei jaksa jutella sijoitusasioista. Ainakin itse kun yritän jotain keskustelua käydä työkavereiden kanssa, niin tulee vain hyviä vinkkejä kuten osta koko rahalla talvivaaraa.
VastaaPoistaToki toinen asia jota ihmiset ajattelevat vieläkin on että osakkeet ovat jonkilaista keplottelua.
Hah, Talvivaara on ainoa mikä on mainittu meidän työpaikkalla keskusteluissa. Siis ne vähät mitä sijoittamisesta on juteltu.
VastaaPoistaOlen huomannut aika ajoin miettiväni, että missä määrin "sijoittaminen on yksinäistä, anonyymiä hommaa" on myös itseään toteuttava ennuste. Toiminhan itsekin nimimerkin takana, ja sitten ihmettelen kun ei puhuta omilla nimillä...
VastaaPoistaTämä asia on mielestäni myös kansantaloudellisesti tärkeä. Jos yhä useammalla perheellä olisi yhä enemmän muuta tuloa kuin palkka, niin esimerkiksi työttömyys ei olisi niin paha isku kuin se nyt monelle on.
Ja ensimmäinen askel tuohon suuntaan on oivaltaa, että pienilläkin summilla on mahdollista lähteä kerryttämään varallisuutta.
Täytyy sanoa, että tämä kirjoitus kuvasi äärettömän hyvin omia mietteitäni. Itse asiassa kirjoitin toukokuussa 2015 kirjoituksen, jossa mietin osittain samaa asiaa eli sitä miten vähän sijoittamisesta puhutaan ottaen huomioon kuinka yleinen "harrastus" se on.
VastaaPoistahttp://www.piensijoittaja.net/sijoittajien-maara-ja-miksi-sijoittamisesta-ei-puhuta-vai-puhutaanko/
Olipas ajankohtainen ja hyvä teksti.
VastaaPoistaTwitterissä oli kuvauksenani mainittuna sijoittaminen, niin ihmeellisesti on kaveripiirini muuttanut asenneilmastoaan minua kohtaan. Eikä positiiviseen suuntaan.
Positiiviseen suuntaan on mennyt perheeni sijoitusasiat, sillä olen saanut siskoni sijoittamaan omilla esimerkeillä ja avoimilla keskustelulla omasta taloudesta ja avot- siskoni haluaa ostaa 10vuoden sisällä oman sijoitusasunnon kanssani.
Paras oli vähän aikaan sitten, kun saavuin porukoilleni niin isä oli vastassa kysymässä, että" mitä poika ne oli ne ne.. Seligson ja ja Nordnet?" vanhemmat joiden ansiotulot ovat ylimmässä päässä, mutta sijoittaminen ei ole ikinä ollut osa tulonhankintaa. On ollut mahtava nähdä että omalla avoimella keskustelulla perheen kesken olen saanut heidät innostumaan sijoituksista ja jopa tekemään sijoituksia.
Paras kiitos on se jos he joku päivä vuosien ja vuosien päästä kiittävät minua paisuneesta salkustaan.
Mutta kyllä on vaikea aihe puhua oman ikäluokkani eli pari kolmekymppisten välimaastossa oleville. Kun sanansa avaa sijoittamisesta, niin ei ole ollut vastapuolella ollut ikinä asiallista sanottavaa. Toisaalta sijoittamisesta ja säästämisestä on varmasti tehty vaikeaselkoista nuorten silmille, mutta siihen me sijoittamista tekevät voimme avittaa pitämällä keskustelun yllä. Olla rohkeita puhumaan asiasta eikä vaikenemaan.
Hyvä kirjoitus ja kommentit myös. Minuakin harmittaa, että sijoittaminen on niin tabu keskustelun aiheena. Nuorena naisena koen tämän erityisen vahvasti, sillä monet naiset ulkoistavat perheen talousasiat puolisoilleen. Turhauttaa olla yksin sijoitusajatustensa kanssa, kun kaverit jauhavat vauvoista, kotieläimistä ja lomamatkoista. Miten sitten muuttaisin tilannetta? Pitäisi kai vain rohkeasti ohjata keskustelua sopivaan suuntaan, ehkä löytäisin muitakin, jotka sijoittavat hiljaisuudessa ja avaisivat sanaisen arkkunsa minun otettua asian puheeksi. Askel tähän suuntaan on asunnossani lojuvat sijoitusopukset, joita olen jopa lainannutkin kavereille kun he ovat kiinnostuneena ihmetelleet kirjojani. Yleisesti olen kuitenkin huomannut, että porukka on kovin kielteistä sijoittamisen suhteen. Että osakesijoittaminen on riistokapitalistien hommaa eikä kuulu rehellisen ihmisen elämään.
VastaaPoistaKommenttiketjun ensimmäiseen viestiin viitaten, niin minä ainakin saattaisin syttyä, jos deittipalvelussa silmiin osuisi luonnehdinta "varakas, mutta pihi". Oltaisiin sitten kaksi samanlaista. :P
Asenneilmapiiri rahaa kohtaan on oudon kaksijakoinen: Toisaalta himotaan kalliita asuntoja, autoja ja laukkuja ja esitellään niitä somessa, toisaalta ei voida puhua siitä mistä se raha näihin kaikkiin tulee. Ettei vaan tulisi kenellekään paha mieli tai alennuskompleksi jos kaveri onkin rikkaampi. Perheeni ulkopuolelta vain muutama ihminen tietää minulla olevan sijoituksia, eikä kukaan kavereistani tiedä omaisuuteni kokoa. Ei sillä, että asia kenellekään kuuluu, mutta onhan tämä aika yksinäistä. Onneksi on puoliso ja sisarus jonka kanssa jauhaa näistä asioista. :)