Isompi mullistus omassa elämässä, ja muutoksia myös omaan sijoittamiseen

Välillä arki työntyy synkeässä mielessä piensijoittajaan elämään. Pitkä liitto on päättynyt eroon. Puoliso muuttaa pian pois, ja minusta tulee yksinhuoltaja. Lapset asuvat allekirjoittaneen kanssa ja ovat siis pääosin allekirjoittaneen hoidossa. Tosin yksinhuoltaja lienee tässä kohden väärä termi, lähihuoltaja on oikea.

Ei hätää, tämä on edelleenkin blogi sijoittamisesta. En lähde täällä avautumaan asiasta tätä bloggausta enempää, muutoin kuin asian taloudellisista ulottuvuuksista ja siitä mitä se merkitsee sijoittamismielessä. Mutta muutoksia tämä merkitsee allekirjoittaneen elämään, myös sijoitusmielessä.

Avioeroon kuuluu omaisuuden ositus. Tässä tapauksessa valtaosa “fyysisestä” omaisuudesta, asunto ja mökki (velkoineen) jäivät allekirjoittaneelle. Puoliso vie mukanaan tavaroiden lisäksi euroja ja muuta varallisuutta. Välissä oleva epäsuhta kuittaantuu sillä, että elatusapu kuitataan osittain kertasuoritteena. Toisin sanoen vastaan taloudellisesti jatkossa lapsista ja heidän menoistaan (ei ihan halpaa lystiä), ja jos eivät rahat riitä, niin myyn mökin tai kodin. On siis minun murheeni, hyvässä tai pahassa.

Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että allekirjoittaneen varallisuus periaatteessa lisääntyi, mutta “lisähintaa” maksan kustantamalla lasten arjen ilman elatusapua. Lisäksi pääosin allekirjoittaneen tuloilla maksettujen kuukausittaisten lainanlyhennysten tuoma lisävarallisuus kertyy tyystin varallisuudekseni, ei entiseen malliin yhteiseksi. Varallisuutta siis on ja se kasvaa luultavasti noin entistä tahtia, mutta se on perisuomalaiseen tapaan kiinni seinissä.

“Maksaakseni puolison ulos” kävin neuvotteluja pankissa. Vaihtoehtona oli myydä miltei puolet sijoitusvarallisuudestani, tai ottaa lainaa. Päädyin siihen, että lisäsin lainasummaa ja laina-aikaa: kuukausittaiset lyhennykset eivät aiemmasta muuksi muutu, mutta suojamarginaali ei pienentynyt.

Lisäksi jouduin realisoimaan jonkin verran varallisuutta, myin lähinnä rahastoja turhimmasta päästä alkaen. Nostin myös väliaikaisesti Nordnetistä superluotolla hieman rahaa, mutta nuo lainat pyrin nollaamaan lähikuukausina myymällä joitain osakkeita. Harkinta on päällä, että mitä. Näitä valintoja avaan myöhemmin erikseen.

Tästä syystä olen hieman sormi suussa neljännesvuosiraportointieni suhteen - olen myös myynyt varallisuutta ja nostanut rahaa. Suunta on toinen kuin tähän asti. Lasken jollain aikataululla paljonko olen vetänyt rahaa ulos sijoituksista, jotta saan jatkettua seurantoja entiseen malliin, mutta siinä voi kestää hetken.

Yhteenveto

Tästä eteenpäin suhteellisesti suurempi osuus tuloistani mennee asumiseen, lainanlyhennyksiin ja elämiseen. Eli sijoitettavaksi jäävät rahasummat pienenevät. En ole vielä varma kuinka lähellä nollaa lopputulema tulee olemaan. Nollille tuskin menen.

Olen nimittäin ihan hyvätuloinen, säästäväinen, lapsilisät yksinhuoltajalisineen tulevat jatkossa allekirjoittaneelle ja muitakin tuloja kuin palkkatuloja löytyy. Eiköhän tässä pärjätä.

Näin alkuun otan kuitenkin varsin defensiivisen linjan menojen suhteen:

• Irtisanoin kaikki lehtitilaukset. Pääsen lukemaan lehtiä diginä, töissä ja kirjastossa, joten nytkin monet lehdet tulivat kotiin vain puolison takia.
• Otan käyttöö suunnitelmallisen systeemin ruokien suhteen: suunnittelen tarkoin ruuat jo viikoiksi eteenpäin, ostan paljon ruokaa kerralla (helpottaa myös logistiikkaa) ja tiputan minimiin hätäiset pikavierailut pikkukaupoissa kotimatkalla. Tätä on tehty ennenkin, mutta nyt teen sitä vielä suunnitelmallisemmin. Omaa vaivaani tällä säästän, ja siinä sivussa rahaa.
• Pyrin saattamaan kodin järjestelmällisempään kuntoon: ei enää osteta uusia vaatteita lapsille koska edelliset ovat teillä tietymättömillä. Paikat siistinä, ja kaikki mahdollinen tehokkaaseen hyötykäyttöön.
• Vähennän työpaikkaruokailua: ainakin pari kertaa viikossa syön töissä kotiruokien rääppiäisiä. Näin voin käyttää lounasetua perheen kanssa ulkona syömisiin ilman “lisämenoja”.
• Otan matkustelun ja harrastusten suhteen rauhallisesti: uimahallia, retkeilyä ja kaikkea sellaista mitä voi tehdä  helposti, lähettyvillä ja kohtuullisin kustannuksin. Ei ulkomaanmatkoja eikä muutakaan isompaa, ainakaan näin aluksi. 
• Jos rahaa jää yli, niin sijoitan entiseen malliin kunhan olen ensin saanut “turvamarginaalit” kuntoon.

Joskus puolen vuoden kuluttua tarkastelen sitä, mikä on tulojen ja menojen suhde. Siinä kohtaa voi sitten jo vedellä johtopäätöksiä.

Yleisesti ajattelin ottaa maltilla. Eron jälkeen tarvitsee kuulemma antaa itselleen aikaa toipua, sanotaan. Voi olla, että viime vuosituhansina joku muukin on ollut vastaavassa tilanteessa. Ajattelin keskittyä nyt alkuun pitämään huolta siitä, että lapsilla on kaikki hyvin, työt sujuvat, koti on kunnossa, ja että talous pyörii plusmerkkisesti.

Että tämmöistä. Ei tämä nyt mikään yllätys ollut, pitkä prosessi on taustalla. Ehkä alitajunta keskusteli kanssani asiasta muutama kuukausi sitten kun bloggauksessani sivusin sitä mitä sijoitusharrastuksesta kirjoittaisi deitti-ilmoitukseen. Mutta sen verran minulla on älyä päässäni, etten ensimmäisenä riennä Tinderiin. Sen sijaan menen Netflixiin.

Enköhän vielä joskus suuntaudu taas ulkomaailmaan. Minulla on muuten täydellinen suunnitelma: leikin kotona lasten kanssa, bloggaan nimimerkillä, ja odottelen, että Neiti Täydellinen ilmaantuu oma-aloitteisesti ilman mitään vinkkiä oven taakse vokottelemaan minua ulkomaailmaan. Tämä suunnitelma on niin aukoton, ettei se voi epäonnistua.