Ensin Fortumista. Kyseessä on pääosin Itämeren ympärysvaltioissa operoiva energiayhtiö. Suomen valtio on merkittävä omistaja, hyvässä ja pahassa. Yhtiö on investoinut viime vuosina Venäjälle (se suuntaa tuottaa ihan hyvin ja kohta ehkä enemmän, mutta poliittista riskiä on) ja on hankiutunut eroon sähkönsiirtotoiminnasta Suomessa ja Ruotsissa. Uudemmat satsaukset ovat muualle kuin Venäjään (Puola, Intia).
Suunta on siis vakaasta ja vähemmäntuottavasta kohden perusasiaa eli energiantuotantoa.
Yhtiön kassa pullistelee, ja se onkin tehnyt pieniä investointeja sinne tänne. Olen itsekin odotellut että milloin Fortum investoi kunnolla. Toisaalta olen tullut siihen päätelmään, että hyvä vaan että odottelevat rauhassa oikeita tilaisuuksia. Jos on liikaa rahaa ja kiire tehdä päätöksiä, tekee useimmiten huonoja päätöksiä.
Fortumin markkina-arvo on 11,5 miljardia. Tulos per osake oli 73 senttiä, eli 27 senttiä alle osingon. Nykyarvolla tuottoprosentti on 5,7. Jos tulos ei nykyisestä kohene, niin osinko taatusti pienenee tulevina vuosina.
Yhtiö laski tuottotavoitettaan 12 prosentista 10 prosenttiin. Tästä tuli kritiikkiä - ihan syystä. Yhtiö myi käytännössä täysin idioottivarmoja sähkönsiirtotoimintojaan yhteiskunnallisesti hyvin hyvin vakaissa pohjoismaissa (joista saa noin 7-8 % tuoton miltei verotusoikeuden tyylisesti) perusteena tavoite tuottaa paremmin. Sitten heti perään toteavat että ei nyt niin paljoa tuottoa halutakaan. Logiikka ei ole ihan kohdallaan.
Noh, kummallisia ovat yrityselämän johtajien aivoitukset joskus, mutta menköön.
Fortumin kurssi on ollut 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen huippuhetkinä päälle 30 euroa osakkeelta, eilinen kurssi oli 13,16. Viimekuukaudet osakkeen hinta on sahannut viimeisen vuosikymmenen pohjatasoissa.
P/E-luku on tällä hetkellä 17.56, eli ihan tuntuvahko muttei mahdoton. Toisaalta nykytilanne on syntynyt heikkojen vuosien seurauksena. Jos kannattavuus nousee, tippuu p/e-luku nopeasti. Ja tietty sama toisin päin.
Itse ostin Fortumia useissa erissä. Pari kertaa ostoja hajauttaakseni, sen jälkeen koska hinta tippui ja halusin painaa keskiostohintaa alaspäin. Tämän seurauksena Fortumista tuli puolivahingossa salkkuni suurin yksittäinen omistus. Tämä oli ehkä keskeisin syy joka johti keventämispäätökseen - miksi luopuisin muista jos en luovu edes osittain alisuorittaneesta isoimmasta omistuksestani?
Itse uskon kyllä Fortumiin, siksipä en kaikkea myynyt. Tässä perusteita.
- Energia-ala on pitkäjänteistä bisnestä. Pitäisi miettiä vuosikymmeniä, ei vuosia.
- Osinko tullee olemaan myös ensi vuonna hyvällä tolalla. Ja jos perusbisnes tuottaa nykyistä paremmin, osingon leikkaukselle tuskin on tarvetta myöskään jatkossa.
- Kurssissa vaikuttaa olevan melko sisäänrakennettuna paljon negatiivista - mikä tahansa positiivinen uutinen nostaa kurssia, negatiiviset uutiset eivät paljoa hetkauta.
- Yhtiön johto voi tehdä järkeviä investointeja kassallaan.
- On syytä uskoa että tätä yritystä on ihan kohtalaiseen hintaan saanut. Eli jos pahimmat skenaariot eivät toteudu, suunta lienee ylöspäin.
Fortum on myös hyvä osoitus siitä, miksi osakesuosituksissa on riskinsä. Eri sijoitusneuvojat ovat mielestäni jo pari vuotta tarjonneet Fortumille noin euroa, pari korkeampaa tavoitehintaa kuin mitä siitä pörssissä maksetaan. Ei ollut kauaa kun sanottiin että 16 euroa on se, sitten 14 euroa jne. Kun kurssi tippuu, suosituksia hinataan alaspäin samaa tahtia. Epäloogista. Mikä muuttui? Paitsi siis kurssi...
Etenkin vain matematiikkaan ja kurssikäyriin perustuvissa analyyseissä pyritään yrityksiä katsomaan kuin tennispallon pomppuja. Koska se meni alas, kohta ponnahtaa ylös. Itsekin omistajana uskoisin mielelläni tuohon. Mutta osakkeet eivät ole palloja, ja mikään luonnonvoima ei paina niitä mihinkään suuntaan.
Olen myöskin harkinnut Fortumin keventämistä satelliittisalkustani ja valmistauduin jo tekemään myyntitoimeksiannon 13,50€ kurssiin. Osarin jälkeinen kurssireaktio olikin kuitenkin yllättävän negatiivinen, joten ainakin toistaiseksi vielä holdailen.
VastaaPoistaT. Ikiholdaaja