Yksinhuoltajuus, tulot ja menot: miltä vaikuttaa ja miten sijoitan?

Tässä keväällä koitti avioero, pitkän prosessin jälkeen. Lapset asuvat pääosin allekirjoittaneella, koti jäi minulle ja muutoinkin minä “jäin” ja ex-puoliso “lähti”.

Alkuun tilanne oli tietysti sekava: oli tunteita, paljon selvitettävää ja hoidettavaa, ja samaan aikaan tarvitsi myös varautua tulevaan. Nyt uusi normaali on jo kohdalla, ja voi vetää jonkinmoisia välitilinpäätöksiä.

Talous oli yksi asia jota ryhdyin alkuun työstämään, tai olisiko parempi sana murehtimaan. Perinteisesti talous menee tiukemmalle - sanotaan - kun taloutta ei enää jaeta. Tulee myös koko paketti katsoen lisäkuluja: lapsilla on sänkyjä ja lakanoita kahdessa kodissa.

Tässä yleisen tasolla avattuna kuukausitulot ja menot:

Tulot:

• palkka tilille: noin 2800 euroa
• lapsilisä korotuksineen: noin 450 euroa
• elatusavut ja -tuet: noin 450 euroa
• pääomatulot: noin 400 euroa
• lisäksi joitain satunnaisempia tuloja joita en tähän listaa

Yhteensä puhutaan vähintään 4100 euron kuukausituloista, joista etenkin pääomatuot tulevat ryöpsähdyksittäin.

Menot:

• kodin ja mökin lainat, sähköt ja muut yleiset menot: maksimissaan 2000 euroa
• päivähoitomaksut 450 euroa

Käytännössä varsinaiseen elämiseen jää siis vähintään 1650 euroa. Ruoka ja vaatteet jne. tuosta pois laskien, niin vaihtelevasti noin 500-1000 euroa jää ylimääräistä per kuukausi.

Hieman yllättäen lopputulema oli, että taloudellisesti allekirjoittaneella menee paremmin tai yhtä hyvin kuin aiemmin. Olen ihan hyvätuloinen, ja ex-puoliso on saanut yhteiskunnan minimitukia. Käytännössä niin koti, mökki ja kaikki isommat menot on maksettu minun tuloillani ja lapsilisillä, ja ruuan kaltaiset juoksevat menot on sitten jaettu suunnilleen kahtia. Minulla on vuosien varrella jäänyt enemmän säästöön, tosin eksälläkin oli kertynyt tileille vaivihkaa ihan kivasti euroja.

Suurena tasa-arvon ystävänä todettakoon vielä, että aikoinani tarjosin yhteisiä käyttötilejä eli olisin jakanut kaiken ihan totaalisesti kahtia (ylijäämineen), mutta eksä ei halunnut. Piti mieluummin omat (pienet) rahansa, ja minä hoidin isot yhteiset menot. Se oli hänen valintansa.

Käytännössä saan nykyään lapsiin liittyen elatusapua/tukea sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotusta noin saman verran kuin mitä ex-puolisolla oli tuloja kuukaudessa. Vaan eksän euroista osa meni tietty hänen omiin menoihinsa.

Käytännössä taouden menot ovat pienentyneet seuraavilla tavoilla:

• vesimaksua yhdestä ihmisestä vähemmän, ja ehkä minimaalista säästöä sähkössä ja vastaavissa
• yksi jääkaapilla asioiva vähemmän, eli ruokaa voi ostaa vähemmän
• jos syödään ulkona, yksi aterioija vähemmän (minä useimmiten maksoin aina koko laskun)
• yhden aikuiset henkilökohtaiset menot vähemmän (vaatteet, matkustus, satunnaiset itsekseen ulkonasyömiset tai juomiset, lääkärikäynnit jne.)
• hitusen pienempi päivähoitomaksu, tosin vaikutus minimaalinen
• kun lapset ovat äidillään, menot ovat minulle pienempiä niiltä viikonlopuilta 

Noiden vaikutus ei ole niin iso kuin voisi luulla. Minä olen aina ollut tarkka rahasta, ex-puoliso on ollut tarkka rahasta ja pienituloinen. Rahallinen säästö siitä, että tekee ruokaa yhdelle vähemmän, ei ole kovinkaan suuri. Mutta kyllä nuo ylläolevat summautuvat kuitenkin satasiiin kuukaudessa.

Lisäksi pääsen harrastamaan minimalismia. Meillä on mielestäni ollut liikaa tavaraa. Sitten on ollut sottaista, kun paikat pursuavat. Nyt pääsen hakemaan minimalistista linjaa, ja yritän opetella kurinalaisemmaksi kodin siivoamisessa.

Kotoa lähti muun muassa paljon huonekaluja ja kirjahyllyssäkin on jopa tyhjää. Ostan tilalle uutta (tai käytettyä) vain jos ihan oikeasti tarvitsee - eli tiukan harkinnan jälkeen. Jonkin verran piti täydentää esimerkiksi astiastoa, muttei kovinkaan paljoa. Ja Ikeasta saa 12 siistiä lasia 2 eurolla. Myös lehtitilaukset ovat poikki jne.

o o o

Nykytilanne ei kuitenkaan ole tuulettelun paikka. Lapset kasvavat, ja mitä enemmän heistä on kuluja, sitä enemmän kuluja on minulle maksettavaksi. Vastuuta ei voi väistellä, minä vastaan asiasta taloudellisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Tämä kuvio perustuu siihen, että olen töissä ja saan ihan hyvää palkkaa. Noh, samaan perustui aikaisempikin kuvio. Jos tulee potkut tai muuta, niin sitten tarvitsee improvisoida. Sijoitusvarallisuus antaa tähän hyvän turvapuskurin.

Sen verran olen kuitenkin vetänyt johtopäätöksiä, että vietän jonkin aikaa elämää jossa en sijoita lainkaan lisää. Tässä huomioita:

• Indeksit kurottelevat amerikoissa ennätyksiään, joten ainakaan erityisen halpa vaihe ei ole käsillä.
• Tiputan noin 3000 euron sijoituslainani nollille.
• Sen jälkeen ryhdyn kasvattamaan ns. käteispositiota, tavoitteena noin 10 % sijoitusvarallisuudesta eli alkuun 5000 euroa.
• Jos kurssit nousevat niin paljon, että jokin omistuksistani vaikuttaa vahvasti ylihintaiselta, saatan harkita jostain osakkeesta luopumista.  Jos kurssit romahtavat kun tämä projekti on vaiheessa, arvioin asiaa uudelleen eli mietin vaihdanko taktiikkaa.