Pitäähän tämä paikkansa. Yritys voi olla toimialalla joka kuolee alta, tai yritys voi kuolla pois ihan omaa huonouttaan. Ja osakkeenomistaja joko myy omistuksiaan kovasti laskeneisiin hintoihin, tai ottaa riskin että menettää konkurssissa kaiken. Yhden yrityksen tasolla tämä pitää paikkansa.
Entä jos omistukset on sijoitettu hajautetusti? Sama voi tapahtua tietty suuremmassa mittakaavassa vaikkapa kymmenellekin yritykselle, olisi vain pirun huono tuuri. Mutta entä jos salkku on vielä tuotakin laajemmin hajautettu?
Jos otetaan esimerkiksi vaikka omat sijoitukseni viime vuosineljännestarkastelussa. On indeksiin sijoittavia ETF:fiä, eli käytännössä kaiken maailman yrityksiä. Sitten on suoria osakeomistuksia niin suomalaisissa kuin maailmalla toimivissa yrityksissä. Bonuksena vielä omistuksia kiinteistöissä, niin Vanguardin indeksirahaston kautta kuin muutamissa REITeissä.
Mitä se vaatisi että kaikkien näiden omistusten arvo tippuisi nollaan. En keksi kuin pari skenaariota.
- Ydinsota tai jokin muu (ihmisenaiheuttama) tilanne jossa yhteiskunnat on lanattu maan tasalle. Ikävää olisi, juu, mutta sen jälkeen ei olisi yrityksillä tai kiinteistöillä arvoa.
- Rahan ja omistuksen muoto menee uusiksi. Taustalla on jonkinmoinen maailmanlaajuinen kommunistinen vallankumous, jonka seurauksena sekä raha että omistus laitetaan uusiksi, tai siis pikemminkin niistä luovuttaisiin. Tässäkin tapauksessa omistuksella ei olisi arvoa, jos omistus on “pakkososialisoitu”.
No okei, voisin ostaa kultaa tyynyn alle, tai haulikon mökille ja vetäytyä odottamaan maailmanloppua. Tuota en kuitenkaan kutsuisi vaihtoehtoiseksi sijoitusstategiaksi.
Joku internetlegenda oli kerran laskenut, että maailmanlopun jälkeen arvokkain raaka-aine on energia. Siksipä hän osti kaikilla säästöillään puhdasta energiaa, eli sokeria varastot täyteen. Aikoi sitten rahan arvon ja yhteiskunnan romahdettua myydä tätä ikuisesti säilyvää energiaansa kalliilla muille.
VastaaPoistaEttä tässä on yksi mahdollisuus. Tällä hetkellä sokeri on vielä halpaakin.
(En ota vastuuta tarinan oikeellisuudesta :D)
Ihan mielenkiintoinen päättelyketju tällä legendalla. Tosin jäin miettimään, että millä mittarilla sokeri on puhtainta energiaa ja mitä tämä legenda mahtaa sitten maailmanlopun jälkeen myymästään sokerista saaduilla satumaisilla voitoillaan tehdä...
VastaaPoistaAinakaan sateeseen ei kannata sokeria säilöä, tai kosteaan kellariin. Vähän jää myös auki, että mihin sokeria vaihtaisi, kun raha ei toimisi vaihdannan välineenä. Tapaus kerrallaan, varmaan :)
VastaaPoistaOlennaisin pointti tässä on mielestäni se, että sijoittaminen nähdään riskisenä, mutta sitä verrattaan kuvitteellisen turvallisiin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi yhteiskunnan romahtaminen uhkaa kaiken varalliuuden arvoa, myös rahan ja asunnon.
Näitä pienimuotoisia maailmanloppuja on Suomenkin historiassa yllättävän lähellä.
VastaaPoistaTietysti 1990-luku, setelien leikkaaminen sodan jälkeen ja sitten väärä veikkaus, kun rahamiehet panivat rahansa Pietarin kiinteistöihin turvaan 1910-luvulla. Vallankumous veti assetit nollille.
Ei kai muuta turvaa ole kuin laaja hajautus, monta valuuttaa ja osaketta. Kultakin heiluu yhtä jalkaa osakkeiden kanssa.
Totta. Aina tuota esiintyy pienimuotoisesti. Mutta tosiaan: kaiken on voinut menettää vain keskittämällä. Kiinteistösijoituksen New Yorkissa pelittivät ihan hyvin aina 1930-luvulle asti...
VastaaPoista