Pari myyntiä ja auton osto

On ollut vilkkaita viikkoja. Lisäksi tein itselleni aika hankalat lähtökohdat vuodenvaihteen seurantojen tekemiseen, kun olen siirrellyt rahaa sinne ja tänne.

Askel aiempaan. Tulin siihen tulokseen, että tarvitsee hankkia auto. Tästä on aiemmassa blogissani. Asiassa ei ole pätkän verran taloudellista järkeä, mutta auttaa arjessa ja omissa sekä lasten harrastuksissa. Niilläkin on arvonsa.

Auton ostaminen on kuulkaa ärsyttävää hommaa. Vaihtoehtoja on loputtomasti, ja aina on lisää tarjolla kulman takana. Lukitsin lopulta muutaman vaihtoehdon, ja lähdin liikkeelle niistä.

Yksi asia oli rahoituksen pohtiminen. Aika ajoin on tyyliin nollakorkoisia tarjouksia. Ilmeni kuitenkin, että:

• Nollakorkoja on tarjolla satunnaisesti ja vain uusiin autoihin. En halunnut uutta autoa.
• Matalaakin korkoa tarjoavissa vaihtoauto-tarjouksissa on jokusia ketunhäntiä piilotettuna: satasten järjestelymaksuja ja esimerkiksi 10 euron lainanhoitokuluja per kuukausi. Eli sen koron päälle kertyy muutakin summaa.

Tuosta nyt ei voinut kuin vetää ilmeisen johtopäätöksen: tyhjennä tilejä ja myy osakkeita. Maksa auto kerralla.

Ensin tyhjensin säästötilit ja siirsin pari tonnia osakkeiden ostoon kaavailluista euroista. Se ei riittänyt, joten käänsin katseeni rahastoihin ja osakkeisiin.

Päädyin myymään koko omistukseni seuraavista:

(1) Myin kaikki osakkeeni eli noin 1500 eurolla iShares Core MSCI World UCITS ETF:fää. Ei erityistä syytä, mutta myynti oli helppoa, summa sopivan kokoinen ja plussaa oli kivasti rivin alla.

(2) Lisäksi myin kaikki omistukseni Omega Healtcare Investorsista. 127 osaketta vajaalla 3000 eurolla. Tämä tapahtui raskain mielin, mutta annoin järjen päättää. Kurssi oli nimittäin tuntuvasti miinuksella eli verotuksessa hyötyy, ja toisaalta yritys aaltoilee siihen malliin, että uskon pääseväni ostamaan itseäni jälleen mukaan sopuhinnalla. 

Jälkimmäinen kirpaisee osinkopuolta, sain Omegalta kuluvana vuonna parisensataa osinkoja. Toisaalta olen ostanut - ja toivottavasti tulen ostamaan - osakkeita pitkin vuotta. Eiköhän tuo kompensoidu ajan myötä.

Näillä tempuilla tililläni oli 13 000 euroa. Päädyin ostamaan kolme vuotta vanhan Kian 11 000 eurolla. Valmistajan takuuta on vielä vajaat neljä vuotta jäljellä, ja auto on varsin hyväkuntoinen sekä melko vähän ajettu. Sitä en tiedä oliko järkevä hankinta, mutta meni jo.

Seuraavaksi yritän olla maltillinen. Säästötilit eivät ole tyhjiä, mutta puskureita pitää kasvattaa. Siinä ohessa jatkan sijoittamista. Vuodenvaihteen neljännesvuosikatsauksista tulee hankalia kun rahaa on mennyt suuntaa ja toiseen, mutta onpahan laskettavaa.

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille.

Joululahja itselleni: lainan marginaalin tiputus

Hyvää joulunaikaa vaan. On mukavan rauhallista ja hiljaista. Bonuksena olen ollut siihen malliin kipeänä, että on tullut paljon uusia televisio-ohjelmatuttavuuksia. Mutta koti on siisti, lahjat hankittu ja sielu lepää.

Hankin myös yhden lahjan itselleni.

Aikoinaan avioeron seurauksena pari vuotta sitten oli noin miljoona eri asiaa säädettävänä. Yksi oli mökin ja siihen liittyvän lainan siirto nimiini. Se hoitui pikavauhdilla, ja lainaakin minun piti nostaa lisää. Marginaalista en oikein jaksanut vääntää, ja vääntömomenttinikin oli heikko. Kunhan sanoivat kyllä.

Noteerasin kyllä, että marginaali on turhan korkea. Ajattelin, että hoidan asian runsaan parin vuoden kuluttua (nykyajassa ensi syksynä), jolloin on syytä kilpailuttaa muitakin lainoja. Eikä huvittanut ryhtyä kilpailutusoperaatioihin. Se on aina työlästä.

Tuossa joulukuun alussa pohdiskelin, että miksi suotta odotella. Laitoin omaan pankkiini postin jossa totesin ehkä sopivassa määrin itsevarmasti, että olen uskoakseni mainio ja matalariskinen asiakas, lainani marginaali on korkeahko, haluan tätä tarkastella jo ennen ensi vuoden isompia lainaneuvotteluja enkä jaksaisi lähteä työlääseen pankkien kilpailuttamiseen.

Eli: haluaisitteko leikkiä, että kilpailutan lainojani, ja tekisitte vastatarjouksen kuten jos olisi pankkia vaihtamassa?

Tähän tuli sitten vastaus, että sopiiko marginaalin tiputus 0,55 prosentilla. Olisin ehkä voinut vääntää enemmänkin, mutta kun näin helpolla onnistui, niin sanoin vain kyllä. Tsekkaan asian uudestaan ensi syksynä.

Käytännössä tämä merkitsee minulle sellaista päälle 700 euron säästöä vuodessa aiempaan verrattuna, kuukaudessa suunnilleen kuuttakymppiä. Ei hassumpaa.

Mitä tästä oppii?

Saman operaation olisi voinut toteuttaa jo viime keväänä, muttei tullut mieleen.

Mitä isommat menot, sitä enemmän niitä kannattaa kytätä. Voi niitä kertoja kun ole vertaillut maitojen hintoja (ihan järkevää kyllä, korreloi kaupan hintatason kanssa muutoinkin). Mutta maitoa halvemmalla ostamalla ei säästä kuuttakymppiä kuussa.

Eli aina kannattaa vahtia lainojen korkoja, sähkönhintaa (etenkin kun on sähkölämmitys), vakuutuskuluja ja säännöllisiä kuukausitason sidonnaisuuksia. Jos niistä jotain saa vuoltua, vaikutus on suuri.

Presidentinvaaliehdokkaat: miksi johtavilla poliitikoilla on niin vähän osakeomistuksia?

Eilisessä Iltalehdessä käytiin läpi presidentinvaaliehdokkaiden omistuksia Helsingin pörssissä. Linkki uutiseen "IL selvitti: Neljä presidenttiehdokasta sijoittanut pörssiyhtiöihin - Vanhasella yli 100 000 euron osakepotti, Niinistö keventänyt salkkuaan"

Tästä ei pidä vetää liian vahvoja johtopäätöksiä

• Listassa ovat vain suorat omistuksen Helsingin pörssiin, mutta esimerkiksi ulkomaiset osakkeet eivät ole mukana.
• Lisäksi rahastot ja sijoituskuoret eivät näy. Ainakin pääministeri suosii sijoituskuorta, voi olla, että moni muukin poliitikko. Sauli Niinistö kertoi 2012, että rahastoja ja joukkovelkakirjoja on puolen miljoonan edestä.
• Lisäksi suurikin osa varallisuudesta voi olla listaamattomissa yrityksissä. Esimerkiksi Paavo Väyrysellä on käsittääkseni Pohjanrannan tila kaikenmoisine oheistoimintoineen, ja hotelli Virossa.

Mutta silti. Esimerkiksi ministerien sidonnaisuuksissa löytyy tieto, että kuudella ministerillä ei ole osakkeen osaketta eikä rahasto-osuuden rahasto-osuutta. 

Voi olla, että näin se keskimäärin menee. Iso osa ei harrasta sijoittamista, varallisuus on etenkin kodin ja mökin seinissä, sekä välillä myös sijoitusasuntojen sellaisissa.

Silti tämä minua ihmetyttää. Politiikan huipulla olisi hyvä hahmottaa yrityselämää. Sen ymmärrän, että voidaan haluta vältellä etenkin tiettyjä valtio-omisteisia yrityksiä. Joku Finnair tai Fortum voi tuoda eturistiriitoja, kun asia voi olla valtioneuvoston pöydällä. Mutta monissa yrityksissä riskejä ei ole, ja ulkomaisissa yrityksissä sekä rahastoissa vielä vänemmän.

Toki yhden hyvän perusteen keksin - aika ei riitä. Siitä on monilla pulaa. Mutta tuo on asia joka haittaisi etenkin suoraan osakeomistamista, ei niinkään rahastoja tai muita helppoja säästämismuotoja.

Ostoksilla kapean veden takana: Handelsbanken

Koittipa tämän viikon alku. Kirjauduin tovin jälkeen verkkopankkiini, ja olin näemmä käynyt ostoksilla. Ostin viime viikon lopulla 16 Handelsbankenin osaketta, kappalehinnalla 110,60 kruunua.

Ehei, kukaan ei ole hakkeroinut tiliäni enkä ole (tietääkseni) dementoitumassa. Ihan vaan kauan sitten naputellut ostorajat tulivat vastaan. Toimeksiantojen laittaminen kauan etukäteen on hyvin käytännöllistä, ainakin minun tavassani toimia.

Handelsbankenia omistan nyt 93 osaketta, tämän hetken arvolla 1077 euroa. Pienomistaja olen vielä. Enää noin 119 miljoonaa vastaavankokoista ostosta, niin omistan koko lafkan.

Aiempia tekstejäni Handelsbankenista löytyy täältä.

Askelia lifestyle-bloggaukseni suuntaan: Tekee mieli hankkia auto

Olen päälle nelikymppinen mies, enkä ole ikinä omistanut autoa. Olen ajoittain sellaista vuokrannut, plus ystävien ja sukulaisten autoja on ollut ajoittain lainassa. Ennätys tai olla puolen vuoden laina.

Aina syksyisin, marraskuun pimeydessä, minulle pukkaa loskassa kävellessä ajatus, että auto helpottaisi arkea. Olen taistellut läpi pimeiden kuukausien kevään puolelle, ja se tunne on mennyt ohi.

Autottomuus on osasyy siihen, että minulle on kertynyt varallisuutta. Sen 200-300 kuussa, jota auto olisi ainakin kustantanut, olen sijoittanut. Eli varmaan jokunen kymppitonni on jemmassa tai lainat pienempiä ihan tuon linjauksen seurauksena.

Vaan kaksi asiaa on muuttunut:

Vanhemmat ovat jo eläkkeellä, eikä heillä olen enää kahta autoa. Aiemmin pääsin nauttimaan suvun sisäisestä Citycarclubista: auton sai lainaan kun pyysi. Tankata piti.

Yksinhuoltajuus on ajoittain pirun raskasta. Ei niinkään henkisesti, vaan logistisesti. Tarvitsee viedä ja hakea jne. Jos joku lapsista kehittäisi kuskaamista vaativan harrastuksen, olisin ongelmissa. Olen ajoittain ihan naatti.

Bonuksena vuokraan mökkiä ja käyn siellä julkisilla antamassa avaimia ja hoitamassa paikkoja. Säästäisi tunteja jos kävisi autolla.

Olen aina ajatellut, että sijoitukset turvaavat arkea. Onko nyt hetki kun tarvitsee käydä jemmahillopurkilla? Ei tässä edes säästöihin tarvitsisi koskea, mutta säästötahti heikkenisi.

Sitten spekulaatioon.

Voisinko keventää arkea muilla keinoin? Enpä oikein. Lasten kavereiden vanhempien kanssa on jo kimppakyytejä, ei voi muuttaa “keskeisimmälle paikalle” asumaan ja muutoin olen hionut arkea käytettävissä olevin keinoin.

Voisin vuokrata mökkiä kalliimmalla (jolloin sitä vuokrattaisiin vähemmän, mutta voisin tienata lähes yhtä paljon) tai voisin rajata aikoja jolloin sitä ei voi vuokrata. Tässä ongelma on, että sehän merkitsisi pienempiä tuloja. Enkö voisi sitten hankkia autoa ja saada edelleen isompia tuloja?

Selkeitä plussia auton omistamisesta

• keventäisi arkea
• mahdollistaisi retkeilyn ja oman harrastamisen
• helpottaisi mökilläkäyntejä (vuokraaminen ja omat käynnit)
• helpottaisi sukulointeja
• helpottaisi lasten harrastuksia

Selkeitä miinuksia auton omistamisesta

• rahaa menisi satasia kuussa
• tulisi omaa hoidettavaa (renkaidenvaihdot, siivoamisen jne.)
• voisin laiskistua, ei ole niin lyhyttä matkaa jota ei voisi autolla ajaa

Auton lyhytaikaiset vuokrat eivät ole ratkaisu. Joutuisin ensin menemään bussilla hakemaan tuota autoa, jolloin menisi ensimmäinen tunti siihen, että saisi auton alleen ja lapset kyytiin.

Jos päätyisin hankkimaan auton, se maksaisi. Mutta paljonko, ja miten voisin minimoida turhat kulut?

Kustannustehokkain ratkaisu olisi hankkia pienehkö, muutaman vuoden vanha auto. Ei tarvitse olla luksusmerkkejä. Sellaisia saa tyyliin 10 000 eurolla. Viistoperällä tavaraa saa mukaan yllättävän paljon etenkin jos laittaa takapenkit alas, eikä minulla nyt ihan suurperhe ole. Pieni auto ei hillittömästi kuluta, ja maltillisen vääntövoimainen moottori usein kestää.

Jos ajatellaan että 10 000 euron autolla ajaisi seitsemän vuotta ja se menisi romutukseen, niin hinta per kuukausi olisi itse hankinnalle 120. Vakuutukset ja verot joku 600 euroa vuodessa eli 50 kuussa. Ikäviin korjauksiin jos varaisi 1200 vuodessa, eli satasen kuussa. Näin kokonaiskulu olisi 270 kuussa.

Toinen vaihtoehto on, että ostaisi uuden auton pitkällä takuulla. Noita löytyy 5 tai 7 vuoden takuita. On kalliimpaa, mutta jos ajaisi vähän, hoitaisi hyvin ja huolehtisi takuun mukaisesta toiminnasta, niin “toimintatakuu” olisi pitkä.

Siihen tietty bensat päälle. Ne liittyvät sitten käyttöön, joten voivat olla paljonkin, mutta iloisin vaihe eurojen käytössä kuitenkin.

Miten sitten hioa kuviota ettei maksa liikaa:

Voisinko vuokrata autoani? Esimerkiksi shareitin kautta tuo onnistuu. Jos saisin vuokrattua autoa esimerkiksi satasella kuussa, tiputtaisi se menoja. Koska pärjään myös ilman autoa, ei ajoittainen autottomuus olisi ongelma. Tuohon pitää ottaa erillinen vakuutus (varmaan vähän isompi), enkä tiedä miten toimivaa tuo olisi. Kenties iso vaikutus.

En kuitenkaan syty. Riski on, että joku haudattaisi viikonlopun kytkintä ja harrastaisi romurallia. Kilometrejäkin tulisi paljon enemmän kuin omassa käytössä. Eli saadut eurot voisivät kääntyä lisäkuluiksi auton elinkaaren ehtoopuolelle.

Mökkiin liittyy myös potentiaalia. Kun.logistiikka olisi helpompaa ja aikaa olisi enemmän, voisin saada pidettyä sitä paremmassa kunnossa. Tämä voisi tuottaa lisää vuokraeuroja.

Mökkivuokrista vähemmän veroja. Kun kävisin mökillä vuokraustarkoituksissa autolla, voi nuo kulut kirjata mökin vuokraamisen menoihin kilometrikorvausten mukaisesti. Vasta voitosta maksetaan veroa, eli teoriassa tästä hyötyisi epäsuorasti. Jonkinmoinen vaikutus.

Voisiko vähentää ulkona syömistä? Kun perheretkeillään, usein syödään ulkona kun kotiin on niin pitkä matka. Ehkä kerran kuussa voisi jättää alkoa syönnin väliin ja kokata kotona. Säästöä kenties 20 euroa. Paitsi jos retkeillään tosi kauas, jolloin taatusti syödään ulkona.

Suunnitelmallisempaa ruokaostoksilla käyntiä. Kun on kiire, niin tulee käytyä siinä kaupassa missä ehtii. Usein kalliissa lähikaupassa. Autoillessa voisi käydä 1-2 kertaa viikossa Lidlissä tai Prismassa ja ostaisi kaapit täyteen jo suunniteltua ruokalistaa. Tämä sekä helpottaisi arkea, että voisi vuolla kuukauden ruokamenoista muutaman kympin.

Kestäisikö talous?

Alkusyksynä sain säästöön (säästötilit plus lisärahaa sijoituksiin) noin 1000 euroa kuussa. Se oli uskoakseni enemmän kuin yleensä, joku 600 lienee lähempänä vakiintunutta tilannetta. On miten on, niin auto lohkaisisi tuosta kolmanneksen tai puolet.

Tosin osamaksukuvioita tutkittuani tulin siihen tulokseen, ettei kannata. Piilokuluja (lainan perustamismaksu 600 euroa, laskutusmaksu 10 euroa kuussa) on sen verran paljon, että parempi on käydä säästötileillä ja myydä hitusen sijoituksia. Eli rahaa menisi heti enemmän ja sitten vähemmän.

Ensi vuonna asumismenoni tippuvat ehkä noin 400 euroa kuussa. Myös päivähoitomaksut jäävät taakse. Sitä kautta tulee enemmän liikkumavaraa. Toisaalta vanhin lapsi on jo pullahtanut ulos lapsilisistä, ja kohta myös elatustuesta. Eli myös toiseen suuntaan on muutoksia. Mutta teoriassa joku 100-200 pitäisi jäädä kuussa enemmän käteen pysyvien menojen muutosten seurauksena.

Minun pitäisi olla tiukka itselleni etten ajalle turhia matkoja. Minulla on etuna taskussa seutulippu, ja olen töissä lähellä Helsingin keskustaa. Olisi typeristä typerintä mennä töihin autolla ja maksaa vielä parkkimaksuja siihen päälle. Eli jos hoitaisin työmatkat nykymalliin pyörällä ja julkisilla, ja aut helpottaisi arkea sen ulkopuolella, niin ei tulisi ajettua turhia kilometrejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Ilmeistä on, että autonomistaja minusta tulee. Se on auki etsinkö vähänajetun vanhan auton, vai uuden pitkällä takuulla. Taloudellista järkeä tässä ei ole, mutta jos tarkastelee omaa jaksamista ja säästettyä aikaa, niin sitten löytyy argumentteja.

Selvää on, että tulen seuraamaan kuluja hyvin tarkasti.

Tarina ensimmäisestä osakeomistuksestani eli kuinka epäsuorasti tarjosin turvapaikan alpakoille ja lapsille

Viime päivinä on kovasti puhuttu Töölöntorin tapahtumista. Poliisi oli mennyt lupaamaan järjestysluvat kahdelle eri tilaisuudelle ja perui sitten jälkimmäisen.

Lastentapahtuma - puput ja alpakat - olivat jäädä mieron tielle,  mutta apuun tulivat HJK ja Telia, jotka tarjosivat käyttöön viereistä jalkapallostadionia.

Hieno ele. Toivottavasti tapahtuma sujuu hyvin.

Minulle tämä on hyvä mahdollisuus kertoa ensimmäisestä suorasta osakeomistuksestani. Oli 1990-luvun loppu. Olin jo kiinni työelämässä ja rahaakin alkoi kertymään.

HJK piti yleisöannin. Yhden osakkeen sai merkitä muistaakseni 2 000 markalla eli noin 330 eurolla.

Minulla ei ollut hajuakaan sijoittamisesta, mutta jalkapalloa ymmärsin. Siispä lähdin mukaan minimisummalla. Sitten minustakin tuli jalkapallomoguli. Oma joukkue ja kaikkea.

Lienee selvää, että tämä sijoitus ei ole ollut tuottavimmat päästä. Olisin vuosi sitten saanut vitosen osinkoa jos olisin muistanut ilmoittaa tilinumeron. En muistanut, en saanut.

Mutta olen minä tästä hyötynyt. Täällä puhuu moninkertainen jalkapallon suomenmestari, päivää vaan. Ja vielä ilman että on tarvinnut edes hikeä vuodattaa.

Tässä kohden jokunen tuttu voi kenties ryhtyä miettimään jos sattuisi tätä lukemaan. On nimittäin olemassa vaihtelevia tulkintoja siitä saako yhden osakkeen omistaja kutsua itseään suomenmestariksi. Suuri enemmistö (eli muut kuin minä) ovat sitä mieltä että pitäisi urheilla ja kaikkea. Minusta yksi osake riittää.

Täältä muuten tietoa miten tuo suomenmestaruus voidaan kirjoittaa. Vaihtoehtoja riittää, piti ihan googlata.

Taloudellisessa mielessä tuo hankinta oli ihan tyhmää. Jos olisin vaikkapa ostanut Coca-Colaa, olisi osakkeen arvo yli tuplaantunut, eikä tee edes mieli laskea paljonko osinkoja olisin ehtinyt saamaan. Vielä vähemmän tekee mieli laskea kuinka paljon ne osingot sijoittamalla olisi ehtinyt saada lisätuottoa.

No, joku ystävä osti auton toinen lähti ulkomaille. Minä ostin yhden osakkeen, retostelin sillä vuosikymmeniä ja kirjoitin vielä bloginkin. Ihan hyvä saldo.

Itsenäisyyspäivänä pitää olla tilaa kaikille. Stadionin avaaminen kyläjuhlia varten on hieno ele, ja myös näin omistajaportaasta tulee vahvasti tukea. HJK:hon palaan bloggausmielessä myös toiste.

Hyvää satavuotispäivää meille kaikille!

Voiko töissä puhua sijoittamisesta, osa 5: Työkaverini, myöskin sijoitusbloggaaja

Sarjan voiko töissä puhua sijoittamisesta aiemmissa osissa olen väittänyt, että meillä töissä on fiksua porukkaa ja jopa epäilin, että saata vielä yllättyä kun sijoittamisesta talossa puhun. Noh, kesää vasten yllätyin.

Törmäsin näet erääseen sijoitusblogiin jossa oli sen profiilitiedoissa verran tuttua, että tajusin, että taidanpa kyseisen henkilön tuntea. Ajattelin, että on kohteliasta asia varmistaa ja kysyin tuosta (sen sijaan, että yrittäisin hakeutua samaan kahviseuraan ja yrittäisin johdatella keskustelua aasinsiltojen kautta sijoittamiseen).

Ja kyllä, kyseessä on kollega töissä, ja kollega sijoitusbloggausrintamalla. Emme nyt töissä kovinkaan usein ole tekemisissä, mutta joskus kuitenkin.

Kuten huomaatte, varjelen tässä samoin tavoin identiteettejämme kuin vaikkapa Hämähäkkimies ja kumppanit Marvelin sarjakuvissa ja elokuvissa. Melkein yhtä hienosta asiasta tässä onkin kyse. Tämän syvemmälle en mene yksityiskohtiin.

Puoleen vuoteen emme muuten vaihtaneet sijoittamisesta noin sanaakaan, kerran taidettiin hississä todeta, että meillä on hieno harrastus. Kunnes sitten vaihdettiin paljonkin sanoja. Mutta se on toisen bloggauksen paikka se.

Listautumisantien syksy: Efecte First North listalle

Tänä vuonna, ja etenkin tänä syksynä, on listautumisia pukannut Helsingin pörssissä. Noh, jos asuttaisiin amerikanmaalla tilanne olisi tyystin toinen, kyse olisi kaiketi pikemminkin hiljaisesta viikosta.

Olen ottanut tavaksi lukea listautumismateriaalit. Ei siksi, että välttämättä olisin sijoittamassa, vaan koska samalla oppii ja voi päätyä ottamaan yrityksiä “seurantaan”.

Nyt vuorossa on Efecte. IT-palveluja (myös konsultaatiomielessä) ja identiteetinhallintaa, pääosin pilvimuotoisena. Tästä annista bloggasi muun muassa Sijoittajatursas sen verran kattavasti, että yritän olla vaeltamatta samoille teille ja kerron vain omista fiiliksistäni. Listautumismateriaaliin pääsee täältä. Merkintäaika alkoi 27.11., ja voi päättyä aikaisintaan 4.12.

Tässä listautumismateriaalin kiteytys yrityksestä:

"Efecten ydinliiketoimintaa ovat yhtiön omat pilvipohjaiset ohjelmistotuotteet ja niitä tukevat palvelut, kuten käyttöönotto, integrointi, koulutus ja ylläpito. Yhtiön palvelun- ja identiteetinhallinnan ohjelmistot ja niitä tukevat asiantuntijapalvelut tehostavat ja yksinkertaistavat käytössä olevien palveluiden, tietojärjestelmien sekä infrastruktuurin hallinnointia.

Efecten kaksi päämarkkinaa ovat IT-palvelunhallintamarkkina (IT Service Management, ITSM) ja identiteetin- ja pääsynhallintamarkkina (Identity and Access Management, IAM). IT-palvelunhallinta koostuu yritysten IT-palveluiden suunnittelusta, toimittamisesta, hallinnasta ja kehittämisestä. Identiteetin- ja pääsynhallintateknologiaa hyödynnetään käyttäjien identiteetin ja käyttöoikeuksien luomisessa, hallitsemisessa ja tallentamisessa."

Toimiala tuskin on menossa pois alta - auringonlaskun alasta ei ole kyse. Se, pärjääkö juuri tämä yritys, on tietysti toinen asia.

Annin koko on viisi miljoonaa ja yritys on pieni. Noin puolet tuosta on vanhan omistuksen siirtymistä, toinen puolisko uutta rahaa ja uusia omistajia. Tätä suhdelukua huomaan aina tarkastelevani. Jos sanotaan, että tavoite on kasvu, mutta mikään muu ei vaihdu kuin omistajat ja eurot, niin puheet ja teot eivät kohtaa. Tässä tapauksessa tämä on siis plussaa, vanhat omistajat eivät (vain) vetäydy.

Liikevaihto vuonna 2016 oli 8,3 miljoonaa, kasvua 20,9 %. Liikevoitto oli 0,1 miljoona (aiempi vuosi -0,3). Tässä on yksi yrityksen haasteista, sen liikevoittoprosentti on siis hieman päälle prosentin, jolla ei juhlita. Seuraavalle vuodelle tavoite on on 20 % kasvu, ja positiivinen tulos.

P/E-arvo olisi edellisillä spekseillä ja 5,5 euron osakehinnalla 55. Todettakoon tosin, että pienillä yrityksillä yksi tai kaksi sopimusta (tai niiden menetystä) voi kääntää tulosta kovastikin eri suuntiin. Eli isojen yritysten seuraamiseen tarkoitettujen lukujen rajoitteet tulevat vastaan.

Itse en ole tästä tapauksesta kiinnostunut. Yrityksessä on kaksi ongelmaa: se kannattaa vain niukin naukin, ja sen tulevaisuudessa ei ole erityisen hurjaa potentiaalia nähtävillä. Kasvutahti on hyvä, ja jos sen onnistuu yhdistämään parantuvaan kannattavuuteen, niin sitten sitä potentiaalia olisi näkyvillä. Mutta minun vinkkelistäni katsottuna se potentiaali on liian monen mutkan takana.

Voihan tämä sopia maltilliselle sijoittajalle, joka voisi tarkkailla ja katsella muutaman vuoden, että mihin suuntaan yrityksen tie vie.

Voiko töissä puhua sijoittamisesta, osa 4: Vaikuttaako verosuunnittelu McDonaldsien sijoittumiseen pääkaupunkiseudulla?

Tervetuloa jälleen voiko töissä puhua sijoittamisesta -sarjani pariin. Aiemmat tekstit löytyvät täältä. Tällä kertaa taustalla on ohimennen käyty keskustelu erään työn kautta tutun kanssa.

Siinä kun puhuttiin yrityksistä ja talouselämästä, niin tulin maininneeksi erään pohdintani. Kun on puhuttu yritysten verosuunnittelusta, niin olen tässä alkanut vuosien mittaan tarkkailemaan McDonaldsien sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Mielestäni siinä näkyy verosuunnittelu.

Lyhyesti verosuunnittelusta. Se ei ole veronkiertoa, vaikka näin välillä tuohtuneesti väitetään. Ihan laillista toimintaa. Suurin osa suomalaisista sitä harrastaa: jos mietit jotain tavaraa tai palvelua hankkiessasi voiko sen merkitä verovähennyksiin tai saako asiasta kotitalousvähennystä, harrastat jo verosuunnittelua.

Mutta kun verosuunnittelu viedään tarpeeksi pitkälle - yrityksen toiminta suunnitellaan siten, että lähtökohta ja yksi tuoton lähteistä on veronmaksun välttely - ollaan harmaalla vyöhykkeellä. Mikä on laillista ei silti ole moraalisesti oikein, vaikka jotkut nämä kaksi samaksi asiaksi jopa valtakunnan huipulla kokevat.

McDonalds, muuten entinen omistaja täällä kirjoittaa, on usein esimerkki. Välillä McDonaldsin haukkuminen menee minusta liian pitkälle: muutkin myyvät pikaruokaa ja McDonalds on muun muassa palkannut riveihinsä käsittääkseni aika järjestelmällisesti kehitysvammaisia, ja siis oikeisiin palkkatöihin, eikä pelkkiin harjoitteluihin. Hatunnosto siitä.

Mutta minun esimerkkiini McDonalds toimii hyvin. Yrityksen yksi peruskonsepti on omistaa tilat missä toimii. Tämän seurauksena konsernin sisäisiä rahavirtoja on siten voinut jakaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi tiloihin kohdentuviin menoihin. Esimerkiksi Suomessa yritys on ollut pääosin tappiollinen. En silti usko, että koko paketti on ollut vuosikymmeniä tappiollinen ja muualta olisi pumpattu Suomeen rahaa ihan vain, että saisimme syödä Bic Maccejä.

Ja koska omistaa tilat, niin silloin ei toimi vuokratiloissa. Myönnettäköön, Drive in kuuluu muutoinkin konseptiin ja sitä on hankalaa toteuttaa keskellä kauppakeskusta. Mitä tämä käytännössä merkitsee:

Tässä on kartta pääkaupunkiseudun McDonaldseista, yhtiön sivuilta. Kuvan vasemmasta reunasta puuttuu Espoon Lommila, sieltä Ikean vierestä, se on remontissa. Keskustassa on seitsemän ja sen liepeellä lukuisia.

Olennaisinta on, että käytännössä keskustan ravintolat poislukien kaikki ravintolat ovat omissa kiinteistöissään. Mielestäni ainoastaan Itäkeskuksessa McDonalds toimii vuokratiloissa kauppakeskuksen yhteydessä, kauempana ydinkeskustasta.

Sitten seuraa kaksi listausta. Ensinnäkin, mistä tiedän McDonaldsien lähteneen viimeisen vuosikymmenen aikana.

• Malmilla oli McDonalds, nykyään paikalla Burger King.
• Myyrmannissa oli McDonalds, nykyään paikalla Burger King.
• Lippulaivassa oli McDonalds, paikalla oli Burger King ja nykyään kauppakeskusta puretaan.

Toinen lista ovat sitten pääkaupunkiseudun suuret kauppakeskukset joissa McDonalds ei ole, mutta esimerkiksi Hesburger on.

• Jumbo (tosin noin runsaan kilometrin päässä on yksi ravintola).
• Myyrmanni.
• Sello (jännää, kaksi Hesburgeria ja yksi Burger King mahtuvat, ja 70 000 asukasta ympärillä, ei McDonaldsia lähimaillakaan)
• Iso Omena

Tätä listaa voisi jatkaa. Tuo lista on samalla lista Suomen suurimmista kauppakeskuksista.

Mitä tässä pohdiskelen?

Vaikuttaa siltä, että McDonalds on järjestelmällisesti siirtynyt sivuun Helsingin keskustan ulkopuolisista kauppakeskuksista. Tilalle on tullut usein Burger King (tuskin tappiolla), joten voisi olettaa, että kyse ei ole vain siitä, ettei myynti vedä.

Luultavasti kyse ei ole vain konseptista, toimitaanhan sitä kauppakeskuksissa aina välillä. 

Bloggauksen pihvi onkin siitä, että omissa tiloissa toimiminen antaa paremman tuntuman rahan virtaan ja mahdollistaa paremman suunnittelun. Sekä kenties myös matalammat kulut. Ja kun mietin minne vien lapseni syömään, potentiaalisiin ruokailupaikkoihin eli siihen, missä ravintoloita on,  vaikuttaa mahdollisesti myös verosuunnittelu. Vaikutus näkyy arkeen asti.

o o o

Loppuun lyhyesti, että McDonalds toimii osin franchise-periaatteella, eli myymälöitä operoivat erilliset yrittäjät ja yritys on katto- ja markkinointibrändi. En usko sen suoraan vaikuttavan tähän esittämääni logiikkaan, edelleenkin tiloja omistetaan ja vuokria maksetaan. 

Täydennysostos: Handelsbanken

Kurssit sahailevat, joten ostonpaikkoja - tai ainakin paikkoja jotka ostonpaikaksi tulkitsen - on tarjolla. Pankkisektorin osakkeiden arvon tippuessa myös Handelsbankenin kurssi on tippunut. Viime viikon ostoa täydentää tämänviikkoinen ostokseni, 15 osaketta muutti minun salkkuuni kappalehinnalla 112,90 kruunua kappaleelta.

Aiempia bloggauksia Handelsbankenista löytyy täältä.

Handelsbanken on semmoinen ylivakaa ruotsalainen pankki, jonka asiakas muuten myös itse olen. Tulkintani mukaan kurssilasku on seurausta ihan vain yleisestä tilanteesta, ei yrityksen tilanteesta. Vaikka tietty yleinen tilanne vaikuttaa myös yksittäisiin toimijoihin.

Lisäksi taustalla varmaan painaa huoli ruotsalaisten asuntojen arvosta. Pitkästä aikaa kun asuntojen arvo on tippunut. Ja koska Handelsbanken on lainoittanut monia ruotsalaisia asuntokauppoja...

Kokonaisomistukseni on vasta vajaa 900 euroa, eli kyse ei ole vielä isosta omistuksesta. Jos kurssi jatkaa tippumistaan, jatkan pieniä ostoksiani.

Ostoksilla x 2: Omega Healtcare Investors

Kylläpäs nyt riittää blogattavaa. Se johtuu siitä, että ostotakniikkani, jossa ostan pienissä erissä kun kurssit tippuvat, merkitsee ajoittain tiivistä ostoksillakäyntiä ja johtaa tiiviiseen bloggaamiseen.

No, mitäs tällä kertaa? Samaa kuin aiemminkin. Omega Healtcare Investorsin kurssi on laskenut laskemistaan. Se johti siihen, että perjantaina ostin 8 osaketta kurssiin 27,31 dollaria, ja eilen 9 osakkeen erän hintaan 26,76 dollaria kappaleelta.

Aiempiin bloggauksiini Omegasta pääset muuten tästä linkistä.

Mitään uutta ja oivaltavaa minulla ei ole sanottavana. Liiketoiminta sakkaa, presidentti Trumpin "puretaan kaikki viime vuosina päätetty" -taktiikka tuo riskejä ja yksi iso vuokralainen taloushaasteissa. Toisaalta ei tilanne nyt mielestäni mitenkään hillittömän paljon huonommaksi ole muuttunut, edelleen "megatrendi-alalla" (ikääntyminen länsimaissa) Omega pyörii ja viivan alle jää asioita.

Tässä on putoavan puukon riskiä. Eli yrityksellä menee heikosti, ja minä ostan kun halvemmalla saa. En nyt kuitenkaan yöuniani menetä - tuollaiset +/- 200 euron ostokseni tarkoittavat, että voisin ostella Omegaa muutaman prosentin välein vaikka kurssi kuinka tippuisi. Sitä nyt ei tietenkään tiedä olisiko se järkevää, mutta siis satasilla nytkin vain ostin.

Luulen, ja vähän toivonkin, että tilanteen tasautuessa Omegan kurssilasku tasaantuu. Sitten en ostele enää lisää, vaan keskityn vastaanottamaan osinkoja. 

Vedenjakaja lähestyy: tyytyyäkö nykyiseen vaurastumistahtiin vai hakeako tasokorotusta?

Olen aika hyvä hahmottamaan tulevaa. Näen jo ennalta valinnanpaikkoja, ja varaudun tulevaan parhaimmillaan vuosia. Nyt yksi vedenjakaja on näkösällä, puolentoista vuoden kuluttua pääsen pohtimaan tyydynkö nykyiseen vaurastumistahtiin, vai haenko tasonkorotusta. Tästä tulee monipolvinen kirjoitus, jaan sen osiin.

Nykyinen asumistilanne ja muu arki

Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.

Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.

Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.

Sijoitusvarallisuus

Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.

Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.

Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.

Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...

Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.

Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.

Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.

Vaihtoehto 1: halvempi asuminen

Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.

Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa

Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.

Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.

Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?

Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.

Vaihtoehto 3: kakkosmökki

Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.

Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.

Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.

Yhteenveto

Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.

Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?

Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.

Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.

Saman tien täydennysostoksilla: Lehtoa kahdesti

Viime viikolla tein avausostokseni Lehdon suuntaan. Sitten ensimmäisten ostojeni yrityksen kurssi laski jonkin verran lisää, ja ostorajani tuli vastaan. Ostin 14 osaketta kappalehintaan 11,25 euroa. Kokonaisomistukseni on nyt 50 osaketta, kokonaisarvoltaan sellainen vajaat 600 euroa.

Perusteeni hankinnalle ovat samat kuin viime viikolla. Potentiaalinen yritys, joka tuottaa ja kasvaa. Hinta ihan tuntuvalla tasolla, mutta tässähän juuri kyttäilen hintojen (hetkellisiä) laskuja.

Tässä on Lehdon kurssihistoria, poimittuna Kauppalehden sivuilla. Mitä voisin itse tuumailla on se hetki missä lähden uusiin tai kasvaviin yrityksiin mukaan. Nytkin mietin Lehtoa jo vuosi sitten, mutta kesti jonkin aikaa ennenkuin ajatus muuttui toiminnaksi.

Tosin tässä kohtaa tämä vuoden maltillikuus oli jo miltei hyvä asia, koska kurssi kävi korkeammalla pitkin vuotta. Mutta silti: ajatuksen ja sijoituspäätöksen välissä on minulla pitkä tuumausaika. Ja jos joskus sattuisin olemaan hyvillä jäljillä, odottamalla onnistun laimentamaan nekin hyvät ajatukseni.

Täydennysosto: pikkaisen AT&T:tä

Viime viikon puolillavälein ostokriteerini taas täyttyivät. AT&T - jonka kurssi on painunut alaspäin - saavutti seuraavan ostohintani. Ostin 7 osaketta hintaan 32,90 dollaria. Eli kuten yleensä, taas pieniä summia.

En nyt sen enempää asiasta sanaile, täältä löytyy aiempia bloggauksiani yritykseen liittyen.

Aika pian tuon ostoksen jälkeen yrityksen kurssi lähti taas aaltoilemaan toiseen suuntaan. Tämmöistä se on, vähän niin kuin surffausta harrastaisi (Myönnettäköön, olen yrittänyt surffata kerran eläessäni, hyvä että pääsin edes laudalle seisomaan. Väsytti ja tuli kylmä.).

Nähtäväksi jää tulee AT&T:n kurssi lähiaikoina sahaamaan ylösalas. Isot yritysostot useimmiten sekä luovat epävarmuutta tulevasta (joka vaikuttaa kursseihin), että heilautelevat tunnuslukuja ja kannattavuutta (joka varsinkin vaikuttaa kursseihin).

o o o

PS. Jos joku häkeltyi että näki osan tästä hetken, niin julkaisun tämän vahingossa sunnuntaina hetkeksi kun teksti oli vielä työn alla.

Kaksi kertaa ostoksilla uuteen suuntaan: Lehto

Kuluneen viikon loppupuoli toi alavirettä pörssikursseihin. Se veti erään uuden tuttavuuteni ostorajoilleni. Ennen Lehdon neljännesvuosikatsausta virittelin ostotoimeksiannon, ja kun kurssi sukelsi viitisen prosenttia, niin päädyin ostoksille.

Ostin Lehtoa kahdesti: 12 osaketta hintaan 11,71 ja toiset 12 hintaan 11,49 euroa. Omistusteni kokonaisarvo on siis 278 euroa, joten osaltani ei puhuta vielä isosta imperiumista, vaan avauksesta tähän suuntaan.

Mutta miksi näin?

Rakennusala on minua houkuttanut, kun en sen alan yrityksiä omista. Maailma on täynnä rakennusalan firmoja, mutta tutummalta tuntuvat nämä pohjoismaiset tuttavat. YIT:tä mietin, olisi esimerkiksi suhteessa Lehtoon matalampi hinta, mutta heikompi valitettavasti myös heikompi kannattavuus.

Lehto on noussut “tutkalleni” pikku hiljaa. Melkoinen kasvutahti, ja ehkä jopa innovatiivista rakennustoimintaa (tai onnistuneesti brändättyä mielikuvaa siitä).

Neljännesvuosikatsauksesta: liikevaihto kasvoi 58 %, kannattavuus laski 9,1 prosenttiin. Käytännössä kaikki luvut näyttävät melkoista nousua verrattuna vuoden takaiseen. Sinällään pienehkön yrityksen tapauksessa muutokset tuovat jyrkkää kulmaa muutoksiin. Mutta silti, kasvuyritys rakennusalalla.

P/E-luvulla mitattuna päälle 18 luku on korkeahko. Eli hinnassa on jo mukana oletusta kasvusta. Mutta melko samoilla tasoissa on vaikkapa tuo mainitsemani YIT.

Koska 24 osakkeen satsini on aika miniluokkaa, ryhdyn nyt odottamaan kurssin notkahtamista. Sitten ostan lisää.

Omegalla vuokralaishaasteita, ostin vähän lisää

Hoiva-alan kiinteistöjä operoivan Omega Healthcare Investorsin kurssi on tippui viime viikolla runsaan 10 %. Kurssi tippui vuoden 2013 tasolle.

Kävin sitten pikaisesti lueskelemassa mistä on kyse. Yksi iso vuokralainen on ongelmissa (on riski ettei maksa vuokraa, voi mennä konkurssiin *). Tulot kolmannekseltä vuosineljännekseltä olivat jonkin verran pienemmät kuin viime vuonna, oletetun kasvun sijaan.

Tähän kun ynnää vanhat potentiaaliset ongelmat - mahdolliset koronnostot sekä Obamacare-muutokset -  niin kurssin niiaaminen on ihan ymmärrettävää.

Allekirjoittaneen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että ostorajani tuli vastaan. Ostin 8 osaketta kappalehintaan 27,87 dollaria. Jos kurssi tippuu lisää, niin ostan edelleen pieniä määriä lisää.

Yksi Omegassa houkuttava asia on osinko. Se alkaa olla jo aika älytöntä 10 % luokkaa, vieläpä siten ettei sitä velalla ulos makseta. Saattaa olla, että yritys vielä leikkaa osinkoaan. Mutta sitä odotellessa saan melkoisia osinkosummia lähiaikoina.

* Sanamuotoa korjattu 11.11., kun olin kirjoittanut höpsöjä.

Goforen listautumisanti: kiinnostavaa, kohtuullisesti hinnoiteltua jos kasvu jatkuu

Listautumisia riittää. Ohjelmistoyritys Gofore listautuu Helsingin pörssin First North -listalle. Anti alkoi eilen 6.11., ja päättyy 13.-16.11. Täältä pääsee listautumismateriaaliin.

Tarjolla on

• enintään 750 000 osaketta yksityishenkilöille ja yhteisöille Suomessa
• enintään 350 000 osaketta konsernin henkilöstölle
• enintään 2 278 175 osaketta institutionaalisille sijoittajille Suomessa

Tarjolla on 1,61 miljoonaa uutta osaketta, ja vanhat omistajat myyvät maksimissaan 1,77 miljoonaa osaketta. Uusien osakkeiden ja vanhojen myynnin suhde voi olla lähellä yhden suhde yhtä.

Tässä Goforesta lyhyesti (listautumisaineistosta):
“Gofore on vuonna 2002 toimintansa aloittanut, voimakkaasti kasvanut ja kasvua tavoitteleva digitalisaation asiantuntijayritys. Tarjoamme uuden ajan palveluita yksityisen ja julkisen sektorin toimijoille muutoksen kohtaamiseen. Palvelumme kattavat koko arvoketjun – johdon konsultoinnista palveluiden muotoiluun ja rakentamiseen sekä pilvipalveluihin. Missiomme on muuttaa maailmaa paremmaksi digitalisaation keinoin ja työkulttuuria uudistamalla.”

Tarjolla on osakkeita hintaan 6,35 per kappale. Henkilöstö saa vähän halvemmalla, mutta se ei voi minua auttaa. Lopputulema on sellaiset 8,9 miljoonaa euroa, joka menisi pääosin kasvuun. Tästä bonuksia, välillä anneissa puhutaan kasvusta, mutta pääpaino osakeannissa on vanhojen omistajien osuuksien myynti. Yhtiön kokonaisarvo olisi täten sellaiset 72 miljoonaa euroa.

Sitten talouslukuihin, katsoen vain viime vuotta. Liikevaihto on 18,6 miljoonaa ja liikevoitto 2,63 miljoonaa. Eli liikevoittoprosentti 14. Omavaraisuus päälle 50 %. Osinkoa maksettiin 5 euroa osakkeelta.

Jos P/E:tä yrittäisi laskea, niin annin hinnan mukaan yrityksella olisi arvoa kaikkineen 72 miljoonaa. Tästä voi (uskoakseni oikeaoppisesti) laskea, että P/E -arvo olisi 27 luokkaa. Tosin kyseinen mittari on huonoimmillaan kasvuyrityksissä.

Sitten johtopäätelmiini.

Kasvavalle yritykselle nämä luvut ovat hyviä. Tosin esimerkiksi tuorein yritysosto (Leanit) ei vielä näy luvuissa. Ostot mahdollistavat kasvun, mutta toisaalta hetkellisesti kyllä usein merkitsevät heilahtelua viivan alla jäävään.

Minulle tulee tästä mieleen Rovion anti. Sinällään tuottoisaa ja kasvavaa toimintaa. Hyvä paketti. Hinta ei ole halpa, mutta kasvavaa ja tuottavaa harvemmin halvalla saa.

Hyvää on tässä tapauksessa uusien osakkeiden ja vanhojen myynnin suhde. Välillä osakeantia perustellaan kasvulla, mutta oikeasti vanhat omistajat vaihtuvat uusiin (ja kasvuun jää vain jokunen antiroponen). Eli tässä oikeasti kerätään uutta pääomaa jolla voi tehdä asioita.

Lievä varjo on alan luonne. "Aivopääomavaltaisella" alalla tuotto on usein hyvää jos liikevaihtoa riittää. Mutta toisaalta tuottopotentiaali on työntekijöiden pään sisällä, jos työnantajamaine heikkenee tai virtaus kääntyy muihin suuntiin, sitten voi ihan samoilla lähtökohdilla mennä heikommin.

Kuten huomannette, minua houkuttaa. Suorat osakesijoitukseni eivät juurikaan sisällä vahvasti kasvavia ja voisiko sanoa sisältöä tuottavia yrityksiä. Ja erinäiset verkossa olevat palvelut ovat iso juttu. Toisaalta pieni ja tuulisella alalla toimiva yritys voi merkitä myös aaltoilevaa pörssiarvoa

Ongelmani on, että jos haluan varmuutta, odotan hurjimpien kasvuvuosien yli. Ja sitten Alphabetillä ja vastaavilla on jo hintaa. Jos en odota, en saa etukäteistä varmuutta.

Tuumaan tätä vielä päivän pari. Saatan olla mukana minimisummalla. Vaihtoehtoisesti jään odottelemaan kurssin aaltoilua, ja ostan osuuksia pikku hiljaa.

o o o

Aiheesta muualla: (lisäsin perään julkaisun jälkeen kun tajusin unohtaneeni)

• Arvopaperi 3.11. (osin maksumuurin takana)
• Sijoittajatursas

Vaihtoehtoisia sijoituskohteita pohtimassa: vertaislainaaminen ja alkuun tarkemmassa syynissä Fellow Finance

Pörssikurssit ovat korkeilla, enkä oikein löydä ostettavaa. Niinpä tulee tutustuttua uusiin vaihtoehtoihin. Yksi harkinnassa oleva asia on vertaislainaaminen.

Jos konseptia kiteyttää, niin pankit keräävät rahaa monilta ja lainaavat sitä yksittäin. Vertaislainaamisessa tuo välikäsi häviää, ja laina on suoraan yhdeltä yhdelle. Tavallaan tämä on paluu menneseen aikaan, jolloin välissä ei ollut instituutuioita.

Säästöä tulee välikäsien puuttumisesta (tai, no, oikeastaan on niitä tässäkin, mutta koordinointi eikä sijoittamistasolla) ja riskiä tulee välikäsien puuttumisesta ja siitä, että tuotto on kiinni siinä, maksavatko yksittäiset ihmiset velkansa korkoineen.

Toki vertaislainaamisen kautta voi hajauttaa satoihin yksittäisiin lainoihin, eli hajautusta saa tämän sektorin sisällä.

Tunnetuin tämän suunnan suomalaisista toimijoista lienee Fellow Finance, joka ainakin mainostaa melko isosti. Muita ovat Fixura ja Lainaaja.fi -palvelu. Myös ulkomaalaistaustaisia vaihtoehtoja on tarjolla, mutten niistä oikein innostu. Lisäksi globaalilla tasolla voi sijoittaa ns. mikrolainoihin, joissa yhdistyvät sijoittaminen ja tavallaan jopa kehitysyhteistyö. Tuo suunta minua kiinnostaa, muttei niinkään sijoittajana, vaan pikemminkin keinona saada aikaa hienoja  asioita.

Tutustuin alkuun Fellow Financeen. Jatkanen sarjaa myös parin muun palvelun läpikäynnillä, mutta mennään nyt yksi kerrallaan.

Kirjautuminen oli helppoa. Auttaa, kun voi pankkitunnuksia käyttää.

Palvelu jakautuu kahteen suuntaan: yksityishenkilöiden (eli: kulutusluottoihin) ja yritysten lainoihin.

Yksityishenkilöpuolella tarjolla on sinällään kattavat mutta samalla suppeat tiedot hakijoista: ikä, asuinpaikka, tulot, maksuvarat ja tiedot haettavasta lainasta korkoineen. Enempää nyt ei voikaan varmaan kertoa, seuraava askel olisi kertoa osoite ja laittaa mukaan kasvokuva - eli liikaa.

Useimmiten lainan hakemisen syy on lainojen yhdistely (ja samalla varmaan korkojen maltillistaminen), mutta remontointi on myös listalla. Lisäksi autoilua ja matkailua näkyy perusteissa.

Lainojen yhdistely  on ihan ymmärrettävä syy hakea lainaa. Pikavipeistä on hyvä päästä eroon, ja joku +/- 10 % korko on luksusta moniin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Samoin remontteihin pankki ei välttämättä lainaa annai.

Mukana yleisellä tasolla potentiaalisen kuuloisia tapauksia. Tyyliin suomalaisia joilla on jokin mielekäs peruste, joilla on tuloja ja luottotiedot kunnossa jne. Tosin näin suppeilla tiedoilla sitä on uskon varassa joka tapauksessa, mutta eivät pankitkaan naapureita ja sukulaisia ennen lainapäätöksiä haastattele.

Yrityspuolella on sitten hieman isompisummaisia lainoja hakusessa. Osassa on reaalivakuuksia, osassa ei. Tuolla on mukana ihan oikeita yrityksiä, joilla on nettisivuja ja joiden tietoja voi halutessaan tutkailla.

Sinällään yrityspuoli on kiinnostava. Yrityksillä on tarvetta pääomalle, pankitkaan eivät halvalla lainaa (jos on riskiä) ja käsittääkseni vertaislainapalveluista lainaa voivat yritykset saada usein pienemmillä kuluilla.

Riskipuolella sitten on tietojen vähäisyys. Tosin Fellow Financen tilastojen mukaan yksikään yrityslaina ei ole jäänyt maksamatta, ja vajaa 3 % on maksanut myöhässä. Nuo ovat varsin hyviä lukuja, joten jos tuollaisena jatkuu, niin aika potentiaalista on.

Yhteenveto

Isoin “bonus” koko palvelussa tulee siitä, että lainata voi 25 eurolla jaollisia summia. Eli 25, 50 tai 75 euroa jne. Omat eurot voi hajoittaa moneen eri suuntaan, potentiaalisen oloisiin tapauksiin.

Itse olen kokeilemassa tätä suuntaan ensin satasella ja sitten toisella. Sitten alkaa saada dataa ja näkee miten homma toimii.

Tämä osin siksi, että tässä on myös kyseessä trensi jossa haluan olla mukana: autoja omistetaan yhdessä, oman kodin ylimääräistä makuuhuonetta vuokrataan ventovieraille, ja jakamistalous on muutoinkin kasvussa. Tämä on vähän samansuuntainen asia, jossa yksilöt astuvat perinteisen pankkitoiminnan suuntaan.

Selvää on, että riskiä on. Yksittäiset sijoituksen on sidottu yksittäisiin ihmisiin tai yrityksiin. Toki tuottoakin on tarjolla usein päälle 10 %. Mutta jos kymmenestä sijoituksesta 1-2 jättää maksamatta, niin lähestytään jo nollatuottoa. Tämä lienee asia, jossa kokemus opettaa.

Olettaisin, että “kohdevalinta” on asia, joka kannattaa tehdä huolellisesti. Tämä nyt pätee mihin tahansa sijoittamiseen, ei vain vertaislainaamiseen.

o o o

Tiedoksi: Tämä teksti saattaa tuottaa minulle euroja. Minuun oltiin yhteydessä, oikeastaan paristakin suunnasta. Totesin, että on jo valmiiksi bloggauksia tulossa kun olen jo asiaan vähän tutustunut, ei puhuta enempää ja kirjoitan siitä mitä kirjoitan. Valitkaa jälkikäteen maksatteko jotain. 

Olen huomannut tämän itselleni sopivaksi keinoksi kiertää eettinen dilemmani siitä, vaikuttavatko muut siihen mitä kirjoitan. Anna luvan maksaa kirjoituksistani jos niistä tykkäävät, mutten esimerkiksi julkaise valmiita tekstejä.

Peräti kolmasti ostoksilla: AT&T

Viime viikolla päädyin jälleen ostoksille. Salkkuun tuli hieman lisää Nokiaa, mutta etenkin kolme miniostosta AT&T:tä. Ostin yritystä kolmasti, aina kuusi osaketta kerrallaan. Ensimmäisen kerran osakkeen hinta oli 34,95, sitten 33,70 ja lopulta 33,57.

Kyse on jälleen "ostan 2 % välein kun kurssi tippuu" -tekniikastani. Tosin vain ostoista ensimmäinen oli toimeksiantona sisällä, seuraavat viritin kun tuon totesin. Tuosta syystä kaksi seuraavaa hintaa on lähempänä toisiaan, joka on minun vinkkelistäni oikein hyvä asia.

Ei ole mikään vahinko, että AT&T:n kurssi tippui. Tässä on pätkä Zacksin uutisesta: "Importantly, in the domestic market, net additions of its postpaid wireless subscribers declined a massive 44.8% year over year.AT&T lost 251,000 satellite TV customers and 134,000 U-verse TV customers. However, it gained 296,000 DIRECTV NOW connections."

Tässä linkki asianomaiseen artikkeliin.

Koen taktiikkani, jossa ostan yrityksiä kun tietty asettamani raja täyttyy ja 2 % välein, toimivaksi. Tai ainakin luulottelen itselleni niin. Vaikka pörssien arvostus on korkea, ajoittain tietyt yritykset sukeltavat joko itseensä tai toimialaan liittyvistä syistä. Silloin voi saada osuutta yrityksestä halvemmalla.

Paitsi tietty, jos yritys sukeltaa eikä siitä enää nouse. Sitten ei saa halvalla, vaan kalliilla.

Kokonaisomistukseni AT&T:ssä on nyt 42 osaketta. Kokonaisarvo 1228 euroa. Pienistä summista edelleen puhutaan, ja jos tiputus jatkuu, on tilaa ostaa lisää.

Allekirjoitaneen sijoitusvaralisuus versus kaikkien maailman ihmisten sijoitusvarallisuus - kumpi voitti?

Törmäsin Piksu-blogissa mainintaan Allianzin Global Wealth Reporttiin, siis selvitykseen gobaalista varallisuudesta. Raportti on kiinnostava, mutta käytän sitä nyt vain mittarina vertailla itseäni muihin.

Vastuuvapausklausuulina tähän väliin: Kansainvälisissä vertailuissa etenkin eläkkeet heiluttavat tilastoja. Joissain maissa eläkepuoli on kiinni henkilökohtaisessa varallisuudessa, Suomessa tulevista eläkkeistä ei näy euroakaan omassa varallisuudessa.

Kuvassa on kaksi muuttujaa. Keskiarvo finanssivarallisuudesta, sekä keskimmäisen asukkaan varallisuus. Keskiarvo kertoo etenkin paljonko varallisuutta on, mediaani taasen vähän myös siitä, miten tasaisesti tuo varallisuus jakautuu. Jos huoneessa on yksi joka omistaa miljoonan ja yhdeksän jotka eivät omista mitään, niin keskiarvo sanoo, että kaikilla on tilillä 100 000...

Allekirjoittaneen 60 000 euron sijoitusvarallisuus on summa, jolla ei vielä henkseleitä paukutella.  Olisin tuolla listalla jossain taaemmassa jälkijoukossa: ranskalaisten ja italialaisten tasolla, takana tosin Saksan ja Suomen kaltaisia maita.

Mediaanin suhteen olen korkeammalla. Yläpuolella ovat vain sveitsiläiset ja belgialaiset. Japanilaiset ja hollantilaiset ovat siinä samoilla tasoilla herkuilleperson valtion kansalaisten kanssa, ja muu maailma on taaempana.

Suomalaiset ovat kyllä listalla todella alhaalla. Keskimäärin noin 30 000 euron sijoitusvarallisuus, ja keskimmäisellä on varallisuutta vajaat 20 000 euroa.

Mutta tosiaan, kun listalla eivät ole asunnot, eivät eläkkeet eikä kohtalaisen vauras julkinen sektori, niin alhaisen sijoituksen ymmärtää. Mutta silti: pieniä ovat summat, ja joustonvara elämässä on siten valitettavan pieni. Olisi kyllä kaikin puolin hyvä jos suomalaisilla olisi enemmän varallisuutta, ja sitä kautta työstä tai yhteiskunnan tulonsiirroista riippumatonta tuloa.

Kun Nokia romahtaa niin minä ostin (ihan vähän) lisää

Eilinen oli huono, huono päivä Nokian osakkeelle. Liikevaihto on laskussa. Tästä pääsee Taloussanomien uutiseen, jossa on asiasta lisää.

Laskeneen liikevaihdon sijaan luulisin, että sijoittajat pelästyivät sitä, että laskua oli juuri verkkoliiketoiminnassa, joka on Nokian suurin osa (ja jonka tulevaisuudennäkymät ovat aika nihkeät).

Toisaalta liikevoitto kasvoi vuoden takaisesta. Eli vähemmän liikevaihtoa, mutta enemmän viivan alle. Sinällään siis oikeansuuntaisia toimia. Mutta tietty jatkuessaan tuo tie ei voi olla vaikuttamatta myös tulokseen.

17 % tiputus vei myös minun Nokia-omistukseni miinukselle. Reagoin tähän ostamalla 50 osaketta lisää, hintaan 4,21 euroa kappale. Eli tyylini mukaisesti pienin ostoin. Kokonaisnokiaomistukseni on nyt 830 osaketta, kokonaisarvoltaan nykyhinnoin vajaat 3500 euroa.

Ehdotetulla osingonkorotuksella 0,19 euroon osinkosummani tulee olemaan ensi kesänä ennen veroja 157,7 euroa. Eipä tämä nyt tähän asiaan liity, mainitsenpahan vain.

Töissä oli tylsä palaveri, joten ostin Cityconia

Otsikko on hieman raflaavampi kuin ehkä asia nyt oikeasti onkaan, mutta töissä oli eilen tylsää palaverissa. Niinpä vilkaisin sijoituksia, ja palkitsin itseni spontaanilla miniostoksella Cityconia. Ostin 50 osaketta kappalehintaan 2,114 euroa. Eli hieman päälle satasella.

Cityconin kurssi on ollut kevyesti laskusuunnassa, ja omat omistukseni olivat jonkun nelisen prosenttia miinuksella. Kokonaissumma on edelleen vajaata tuhatta euroa, eli kovinkaan isoa osaa Isosta Omenasta en omista.

Tämä ostos tuli tyystin ohi ostolistojeni. Siellä on huomattavasti alhaisempi summa jolla Cityconia lähtisin lisää ostamaan. Laskettakoon tälläinen miniostos spontaaniin karkkipussin ostamiseen. Teki mieli, annoin intohimoilleni vallan.

Aiempaa pohdintaani Cityconista löytyy täältä.

Tinder sijoituskohteena?

Onko suosikkilehteni nykyään Helsingin Sanomat, jota olen lukenut noin aina? Tai yhteiskunnallisesti isojen juttujen perässä oleva Suomen kuvalehti? Nuoruuteni suosikki ja edelleen seuraamani Urheilulehti (aiemmin myös Urheilusanominan tunnetta)? Joku niistä sadoista lehdistä joita pääsen lukemaan työpaikan tunnusten avulla padillä (ja joita en ikinä muista lukea)?

Ehei, suosikkini alkaa olla Osakesäästäjien keskusliiton Viisas raha! Selkeästi kirjoitettuja yritysanalyysejä ja taustapohdintaa sijoittamisesta. Luen lehden varsin tarkoin, ja olen ottanut tavaksi myös jotain sen innoittamana bloggaamaan.

Tällä kertaa huomioni kiinnitti Match Groupin esittely. Kyseessä on deittifirma jolla on repertuaarissaan Tinder sekä noin 30 muuta verkkopohjaista deittailusivustoa.

En lähde varsinaisen yritysesittelyn tielle, se kun lehdestä löytyy. Pikaisesti vain totean, että amerikkalainen yritys, 1,2 miljardin liikevaihto, kova kasvutahti, P/E päälle 35 (eli kova kasvutahti on sisällä hinnassa).

Mutta itse asiaan. Tinderiin en tutustunut niinä aikoina kuin vastaavia palveluita käytin. Monia muita käytin. Ah kuinka minua ärsyttikään kun maksumuuri tuli vastaan. Toisaalta deittipalvelu on sellainen asia, josta monet ovat valmiita maksamaan. Minäkin joskus.

Jos hitusen romantisoi, niin minkä arvoista on, jos tapaa jonkun, jonka kanssa viettää lopun elämäänsä? Onko kymppi kuussa liikaa? Tietty jokin summa on jo liikaa, mutta voi olla, että alassa on hieman samaa kuin vaikka lemmikkieläinbisneksessä. Jos tarjoaa hyvää palvelua isin ja äidin pikku karvaturrimussukoille, niiin siitä hyvästä on valmis myös maksamaan.

Haasteita löytyy. Ja haasteet ovat se syy miksi March Group ei ole ostolistallani, ainakaan tällä hetkellä.

Ensinnäkin kyse on kriittisestä massasta. Täsmälleen sama logiikka jyllää kuin sosiaalisen median kanavissa. Se pärjää, jossa porukka pyörii. Kilpailua on, mutta jos joku onnistuu erottumaan muista (kuten Tinder viime vuosina), niin sitten saa etua jota muilla ei ole.

Tätä kriittistä massaa voi vokotella mainostamalla (Vähän huumorilla: Onko joku nähnyt Eliittikumppanin mainoksia? Minua aina suretti se hotellinjohtajaneito, joka miltei vuoden kertoi kaipaavansa seuraa. Vaikka oli Eliittikumppanissa ilmeisen aktiivinen jäsen, oli televisiomainoksissa ja oikein tyylikkääniloinen tapaus vaikutti olevan.), mutta helppoa se ei ole.

Toinen muuttuja ovat kasvun rajat. Jos ja kun vain deittipalvelu verkossa on yrityksen toimiala, niin se on aika kapea sektori. Myönnettäköön, löytyyhän maailmasta miljardeja sinkkuja. Mutta silti, seinät ovat olemassa. Bisnes voi kasvaa, mutta se on kapean alan bisnestä.

Kolmas riski on merkittävin: yllärikilpailijat. Kuvitelkaa seuraavaa: Match Groupin toimitusjohtaja on aamukahvilla ja avaa Facebookin. Siellä on isolla, että juuri tänään Facebook lanseeraa Facebookiin nojaavat deittipalvelun. Siitä alkaen kaveri olisikin melkoisissa haasteissa toimialan muuttaessa muotoaan.

Ei tuo tietenkään varmaa ole, mutta uuden ajan jäteillä Facebookilla ja Googlella on tapana odotella, että jokin suunta on tarpeeksi iso, ja sitten se yritetään ottaa ryminällä haltuun. Onnistuminen ei kuitenkaan ole varmaa, eivät Googlen yhteisöllisyyspalikat ottaneet tuulta alleen vaikka Google päällään seisoi.

Jälkimmäiseen liittyy myös merkittävin potentiaali. Jos Tinder onnistuisi kasvamaan samanlaiseen rooliin deittailusuunnassa kuin Google on haussa tai Facebook on yhteisöllisyydessä, niin pelkkä sen olemassaolo estäisi kilpailijoita nousemasta suuriksi. Silloin ihan mikä tahansa nykyhinta osakkeesta olisi ihan liian vähän.

o o o

Kuten tuli todettua, Match Group ei ole omalla ostolistalla. Osakesijoituksissani on kyllä yksi puute. En omista ns. uuden ajan jättejä kuin indeksirahastojen kautta. Eli verkossa pyörivät palvelut, robotiikka jne. eivät ole edustettuna sijoituksissani. Riski on, että olen sivussa tulevan vuosikymmenen suurimmasta kasvusuunnasta.

Niinpä olen katsonut Tinder-henkisesti sillä silmällä muun muassa robotiikkaan satsaavia rahastoja. Palaan tähän toiste. 

Ensimmäisen kerran ikinä: allekirjoittaneen varallisuuden muutos, välikatsaus 10/2017

Tervetuloa uuden äärelle. Olen viime aikoina miettinyt omia seurantojani. Neljännesvuosittain olen tarkastellut sijoitusvarallisuuttani. Vaan siinä ei tule huomioitua kokonaisvarallisuutta, eli myös lainojen lyhennyksiä tai säästötilille sijoitettuja euroja.

Niinpä tästä lähtien teen myös toisen neljännesvuosiseurannan. Siinä käyn läpi allekirjoittaneen varallisuuden muutoksen, huomioiden sijoitusten lisäksi myös muun varallisuuden muutoksen.

Tässä on kuva kokonaisvarallisuudestani. Kun ynnää kodin, mökin, sijoitusvarallisuuden sekä säästötileillä olevat eurot, minulla on varallisuutta hieman vajaan 368 000 euroa. Olisipa näin.

Vaan syytä on ottaa lukuun myös velat, joita löytyy noin 138 000 euroa.

Kun nämä ynnää yhteen, niin teoriassa minulla on varallisuutta noin 230 000 euroa. Se on ihan hyvin. Valitettavasti se on myös väärin: asuntoa olisi vaikea myydä, joutuisi maksamaan veroja, osakkeista tulisi niin ikään veroseuraamuksia jne. Eli varmaan tuosta hyvä siivu häviäisi jos kaiken myisin, ja sitten olisin koditon ja asunnoton.

Mutta se yleisistä luvuista. Olennaista on kuitenkin se, mikä on ollut muutos viimeisen kolmen kuukauden aikana. Nyt siihen, kuvan voimalla, tietty.

Tässä on kuva tuosta 6000 euron varallisuuden kasvusta. Lainat lyhenivät vajaat 1800 euroa ja sijoitukset tuottivat päälle 1300 euroa. Kivoja lukuja Merkittävimmässä roolissa ovat kuitenkin sijoituksiin tai tileille laitetut eurot, vajaat 3000 euroa.

Varallisuuteni kasvoi noin 2000 euroa kuussa, joista tonni tuli pienemmistä kuluista kuin menoista.

Tämä on hyvin, paremmin kuin luulinkaan. Tilanne voi tosin olla ensi kerralla toisin. Kesällä sain näet lomarahoja ja sijoituksetkin tuottivat kivasti. Voi tulla vuosineljänneksiä että on vähemmän mitä säästää, ja sijoituksetkin tuottavat miinusta. Lainat nyt lyhenevät tasaiseen tahtiin.

o o o

Kaikkineen täytyy todeta, että varallisuutta kertyy näemmä kivaan tahtiin. Jos menisi tähän malliin koko vuosi, niin varallisuutta kertyisi miltei 25 000 vuodessa. Se on neljässä vuodessa 100 000 euroa, vuosikymmenessä 250 000 euroa ja niin edelleen...

Puolen miljoonan pääoma, joka on ihan erään kollegaboggaajan blogin nimi, olisi siis semmoiset 11 vuotta. Ideaalitilanteessa vähemmän, koska sijoitusvarallisuuden kasvaessa se myös tuottaa enemmän.

Osinkojen välikatsaus 10/2017: Ennätyssummia tavoitellaan

Omien valintojen tulosten seuraaminen on kivaa. Lisäksi se on järkevää, sitä pitää paljon paremmin kiinni omista valinnoista, kun seuraa ja pohtii niitä säännöllisesti. Niinpä päätin tarkastella aiempaa tiiviimmin osinkojeni tilannetta. Sitä en vielä tiedä teenkö jatkossa näin kuukausittain tai muutaman kuukauden välein.

Tässä on kuva allekirjoittaneen saamista osinkoeuroista kuukausittain. Vaihtelua on melko paljon, ja maalis-kesäkuussa taulukossa näkyvät muutamien isojen suomalaisten yritysten osingot. Loput viisi kuukautta koostuvat lähinnä neljä kertaa vuodessa osinkoa maksavien, pääosin amerikkalaisten yritysten osingoista.

Kuukausitalossa osinkoja on tullut 109 euroa per kuukausi. Tämä siis verojen jälkeen. Keskiarvo laskee vähän kun loppuvuonna on hiljaisempaa.

Tässä on kuva vuositason osingoista. 1000 euron raja meni jo rikki, samoin toissavuoden osinkomäärät. Käytännössä olen hieman lähempänä viime vuoden tasoa, sillä seuraan tilille tulevia euroa. Osasta jenkkiosakkeita veroja lähti viime vuonna vasta jälkikäteen.

Olettaisin, että osinkosumma noussee vielä ehkä 150 eurolla. On siinä ja siinä meneekö 1200 euron raja rikki.

o o o

Pidän osingoista. Sielulle tulee niistä lämmin olo. Joku muu tekee työtä, ja minä saan siitä hyvästä euroja. Se on hieno juttu se.

Päälle tuhannen euron osinkosumma on jo hyvin. Suurin osinkojen kasvutahti lienee väliaikaisesti taittunut, kun en näillä hinnoilla oikein löydä uutta ostettavaa. Toisaalta olen ostellut lisää osakkeita pitkin tätä vuotta, joten ensi vuonna summa lienee isompi jo ihan tuon seurauksena.

Neljännesvuosikatsaus 10/2017: vihdoinkin yli 60 000 euroa sijoitusvarallisuutta!

No kun tarpeeksi yrittää, niin joskus kohdalle osuu. Sijoitusvarallisuuteni on nyt arvoltaan päälle 60 000 euroa. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin 62321 euroa. Olen tätä hetken jo odotellut, sijoitusvarallisuuteni on ollut 50-60000 euron välissä tätä ennen kuudessa neljännesvuosikatsauksessa.

Tässä on kuva sijoitusvarallisuuden kehityksestä kolmen ja puolen vuoden ajalta. Viimeisen kolmen kuukauden aikana sijoitusvarallisuus kasvoi 2577 euroa. Tästä noin puolen, 1250 euroa, tuli uusista sijoituksista ja toinen mokoma sijoitusten arvon muutoksesta.

Tässä kuvassa on sitten kuvattu vuosineljänneksittäin arvonmuutos. Punainen palkki kertoo arvonmuutoksesta, eli mihin suuntaan pörssit ovat vaeltaneet ja minkä verran osinkoja on tullut. Sininen taasen kertoo summat minkä verran olen sijoittanut lisää kyseisenä aikana.

Tästä voi jo nähdä, että 2014-15 sekä sijoitin paljon, että tuotto oli hyvää. 2015-16 tuotto oli pääosin miinuksella, mutta sijoitin ihan hyvää tahtia. Vuosi sitten keväällä jopa otin hieman rahaa muuhun käyttöön. Siitä lähtien tarjolla on ollut maltillista tuottoa ja maltillisia lisäsijoituksia.

Punainen eli arvonmuutos-palkki muuten pikku hiljaa kasvaa osin myös kasvavien osinkotulojen ansiosta. Eli vaikka pörssiarvot pysyisivät paikallaan, pientä nousua olisi osinkojen seurauksena.

Sitten kuvista kenties olennaisimpaan. Tässä on esitetty paljonko olen sijoittanut, ja mikä on ollut sijoitusten tuotto. Käytännässä näyttää siltä, että isoin varallisuuden kasvu tuli aika nopealla pyrähdyksellä 2015-16. Sen jälkeen sekä kasvutahti että sijoitustahti ovat olleet mukavan tasaisesti nousussa, ilman suurempia heiluntoja.

Vielä yksi kuva, kun nyt vauhdissa olen. Tässä on kuvattuna euroina paljonko sijoitaminen on "tuottanut". Tämä on periaatteessa äskeisen kuvan osa, palkkeina ilmaistuna. Eli minkä enenmmän on varallisuutta, ja joka uuppuisi, jos ei sijoittamista harrastaisi. 

Plussalla olen nyt tuollaiset 18 000 euroa. Eli vaikka romahdus veisi maanantaina sijoitusvarallisuudestani miltei kolmanneksen, olisin omillani.

o o o

Tällä hetkellä sijoittamiseni on maltillista. Osakkeiden arvostus tuntuu korkeahkolta, minkäänlaisia kuoppia ei ole tullut joka olisi syy käydä ostoksilla.

Sen verran olen oppinut vuosien varrella, että odottelen vaan. Ei tässä mitään menetä vaikka penkillä jonkun aikaa istuisi.

Lisäksi minulla on työn alla bloggaus liittyen kokonaisvarallisuuteeni. Minä kun omistan muutakin kuin osakkeita, ja jos en laita ylimääräisiä euroja sijoitustilille laitan ne sitten säästötilille. Ryhdyn sijoitusvarallisuuden lisäksi siis seuraamaan koko taloudellista kuviotani, mukaan lukien lainojen pienentymisiä.

Uniper, Fortum, hiili palaa ja ilmoitus Hesarissa

Hetkeksi meni sormi suuhun kun tämän bloggauksen otsikkoa mietin. Sitten pääsin elämässä eteenpäin. En liene ainut joka huomasi eilisessä Hesarissa Uniperin ilmoituksen, jossa sanottaisiinko kauniisti ilmaisten, ettei tykätä Fortumista.

Tässä kyseinen ilmoitus:

Asiasta kirjoitti eilen Talouselämä. Eilisessä Hesarissa oli myös Uniperin yhden tehtaan johtajan haastattelu höystettynä Uniperin toimitusjohtajan kommenteilla.

Jos hetken irroittelee, niin veikkaan, että jossain suomalaisessa mainostoimistossa on soinut maanantaina puhelin ja ovat päässeet pikaisesti hommiin. Katsokaa nimittäin ilmoitusta tarkkaan, verkkosivun osoite punaisena mustalla, surkea kontrasti myös kaikessa muussa tekstissä, eikä tuossa oikein edes ole sisällöllistä pointtia. On ollut hätä.

Mutta itse asiaan. Olen viikon mittaan miettinyt muutakin kuin Fortumin mahdollisia yrityskauppoja, mutta olen miettinyt myös sitä. Ja riskiltä tuo tuntuu. Huomioita

Satsaus kivihiileen on yllättävä veto yritykseltä, joka on yrittänyt satsata ympäristöystävälliseen suuntaan. Hiilenpolttoa pyritään yleisesti ottaen vähentämään, koska se nyt tappaa porukkaa kovaa tahtia. Heti kun voidaan, se kielletään. Riskiä on.

Olettaisin, että tässä kohden olennaisinta on hinta. Fortum on saamassa heikosti kannattavaa mutta suuriliikevaihtoista toimintaa. Liikevaihto vajaat 70 miljardia, tulos ennen veroja jonkin verran päälle puoli miljardia. Eli jotain alle prosentin voittoa takoo, ei ole kummoinen sampo josta takoa (huomatkaa viittaus niin mytologiaan kuin pörssiyritykseen, olen siitä ylpeä).

Tästä syystä firman voi saada kohtuuhinnalla, ja jos 70 miljardisen liikevaihdon onnistuu kääntämään voitollisemmaksi, niin sitten olisi kivaa se. Esimerkiksi 8 % liikevoitolla 70 miljardin liikevaihdolla tienaisi 5,6 miljardia. 

Veikkaan, että hinta ja vain hinta on syy siihen miksi Fortum Uniperiä tavoittelee. Lisäksi yritystä voitaisiin varmaan yrittää pilkkoa (joka muuten on yksi vihamielisen yritysvaltauksen tunnusmerkeistä, josta Fortumia syytellään), joka voisi parantaa tai selkeyttää tilannetta ostajan kannalta.

Lisäksi hiilellä on roolia vielä vuosikymmeniä, vaikkakin toivottavasti pienenevä sellainen. Hiipuvakin suunta voi olla kannattava suunta.

Mutta riskit eivät lopu tähän. Uniperin toinen kivijalka on kaasu, joka tulee Venäjältä. Tätä kautta Fortumista tulisi yksi Nord Stream kakkosen omistajista. Lisäksi omistuksessa on joitain kaasuvoimaloita Venäjällä.

Vähän mietityttää, että monellako raajalla Fortum yrittää halailla Venäjän energiapolitiikkaa? On energiantuotantoa Venäjältä, on kummallinen ydinvoimalalehtolapsi Suomessa ja nyt hankittaisiin vähän lisää tuotantoa Venäjältä sekä osa kaasuputkea Venäjän ja Euroopan markkinoiden välistä.

Noh, ei pidä liikaa kiviä heitellä. Venäjä on alueellisesti iso tekijä, etenkin energiapolitiikassa. Ja satsaus Venäjän suuntaan on halvempaa (koska on se poliittinen riski), mutta jos riskit eivät toteudu, niin voipi olla taloudelisesti kovinkin kannattavaa.

Lisäksi tässä kasvatetaan riskiä myös Saksan poliittisten heilahteluiden suhteen. Millä aikataululla kivihiilen käyttöä rajataan ja miten ehtoja tiukennetaan? Tämä on tosin riski vain puolittain, sillä on selvää, että mahdollisimman pian ja heti kuin voi. On siis tiedossa jo.

Edellisten lisäksi Uniperilla on vesi- ja ydinvoimaa. Siltä osin yritys on linjassa nykyfortumin kanssa, silläkin on vesi- ja ydinvoimaa.

o o o

Itse en oikein tiedä mitä asiasta ajatella. Omistan Fortumia jollain 700 eurolla, joten omistajana en paljoa huolta kanna. Vakaavaraisesta "kassa pursuaa" tilanteesta Fortum on suuntaamassa tielle, jossa joituu taistelemaan kannattavuuden kanssa. Eli kasvattaa liikevaihtoa, ja pienentää liikevoittoa. 

Sinällään tuo tie voi viedä parempaan tilanteeseen - voiton mahdollisuus kasvaa. Mutta niin kasvaa myös korpivaelluksen riski.

Tämän piti olla viisasteleva bloggaus siitä, että Uniper on hätiköinyt lehtimainoksiensa kanssa. Vähän kasvoi.

Ei kahta listautumispohdintaa ilman kolmatta: Terveystalon osakeanti

Ei kahta ilman kolmatta, edes listautumisantien pohdintaa. Olen viime viikkoina käynyt tuoreista listautumisista läpi Roviota ja Titaniumia, joten täydennän sarjan sitten Terveystalolla. Ja heti alkuun sama maininta kuin aiemmissa bloggauksissa, en ole alan spesialisti ja olen lukenut listautumisesitteet vain osittain. Ihan omiani tässä ajattelen ääneen.

Tässä Terveystalon listautumispapereiden kiteytys itsestään (listautumispapereista):

“Terveystalo on yksi johtavista yksityisten terveyspalvelujen tarjoajista Suomessa. Palvelutarjontamme koostuu kattavasta ja integroidusta hoitoketjusta, joka sisältää lähes kaikki lääketieteen erikoisalat. Valtakunnallisen verkoston ja digitaalisten palveluiden johdosta yhtiön tavoitteena on tuottaa terveydenhuollon palveluita afjasta ja paikasta riippumatta.

Vuonna 2016 Terveystalolla oli noin miljoona yksittäistä asiakasta ja noin 2,7 miljoonaa lääkärikäyntiä, mikä vastasi noin 12 prosenttia kaikista Suomen lääkärikäynneistä. Terveystalon erilaiset asiakasryhmät luovat vakaan pohjan kasvulle.”

Listautumisanti on ollut auki toissapäivästä ensi viikkoon, eli 28.9.-6.10. Osakkeita saa 9,76 euron kappalehinnalla. Kyse on sekä  osakeannista että osakemyynnistä. Uusia osakkeita on tulossa noin 10,3 miljoonaa, ja vanhat omistajat myyvät enintään 62,8 miljoonaa osaketta. Markkina-arvo voi nousta 1,25 miljardiin.

Talousluvuissa vertaan nyt alkuvuotta 2017 ja alkuvuotta 2016.

6,8 miljoonaa, 2,7 miljoonan sijaan. Tämä irtoaa 344,2 miljoonan liikevaihdolla. Liikevaihto on kivassa nousussa, vuosi sitten 281,3 miljoonaa. Kun tästä vetää päätelmiä loppuvuodeksi, niin liikevaihto lienee tänä vuonna reilusti päälle 600 miljoonaa.

Liikevoitto on 4,9 %. Ei erityisen hyvin. Oman pääoman tuotto on 5,7 %, sekin aika matala. Omavaraisuusaste 37,2 %.

Sinällään nämä luvut ovat aika matalia, mutta keväällä Terveystalo osti sekä Diacorin 113,7 miljoonalla ja Porin lääkäritalon 32,4 miljoonalla. Tämä notkauttaa lukuja, mutta nostaa toiveita tulevalle.

Koska puoli vuotta on huono mittari, pikatsekkaus vielä viime vuosien suunnasta. Liikevoitto ennen poistoja ja arvonalennuksia on mukavassa nousussa: 2014 6,8 %, 2015 8,4 % ja 2016 9,6 %.

Tämän tarkemmin en mene lukuihin. Kannattaa vilkaista Aloittelevan sijoittajan blogi parin päivän takaa.

Mitä tästä tuumailen? Lähden positiivisista negatiivisimpiin.

• Terveystalolla on kyllä kasvupotentiaalia, etenkin jos sote-uudistus valinnanvapauksineen hoidetaan yhteiskunnan vinkkelistä sen verran huonosti kuin nyt näyttää.
• Terveystalon vahvuus on yksityiseksi toimijaksi aika laaja skaala. On työterveyspuolta, yksityistä puolta ja kohta ehkä julkisten palveluiden operointia. On diagnostiikkaa, ja on sairaalatoimintaa.
• Talous on hyvällä tolalla, ja se näkyy hinnassa. Aika vakaa suorittaja tässä voi olla tarjolla.
• Kasvusauma ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin vaikka Roviolla. Markkina on rajallinen, kilpailua tulee enemmän jos markkinaa on enemmän.
• Huomaan olevani varovainen. Hinnoittelu ei ole ihan halvimmasta päästä, pikemminkin lähellä kattoa kuin lattiaa. 
• Uusien ja vanhojen osakkeiden suhde on noin 1:6. Tämä on huono juttu. Mieluummin toivoisin kasvupyrkimyksiä kuin omistuksen vaihtoja. Vanhat omistajat - sanotaan - tietävät milloin kannattaa yrityksestä irtautua. Tässä on hieman samaa kuin Roviolla, vaikka kasvusta puhutaan, niin pääosin omistusta vaihdetaan.

Kuten arvannette, en ole tähänkään lähdössä mukaan. Minua kyllä houkuttaa terveyspuoli esimerkiksi Pihlajalinnan tai Terveystalon muodossa. Mutta tarkastelen nyt mihin suuntaan hinnat liukuvat.

Listautumisantia pukkaa: Kiinteistöihin keskittyvä Titanium

Pörssiin riittää tulijoita, tai sitten vaihtoehtoisesti noteeraan paremmin uudet pörssiintulijat. Veikkaan, että molempia. On miten on, niin pörssin First North -listalle on matkalla Titanium.

Merkintäaika on auki 25.9.-6.10. Huomioikaa, että olen vain silmäillyt esitteen läpi, ja keskittynyt olennaisimmiksi kokemiini kohtiin. Tästä listautumisesitteeseen ja tästä yhtiön sivuille.

Poimin nykyisen toiminnan kuvauksen listautumisesitteestä:

“Titanium on suomalainen, pankkiryhmistä riippumaton ja vakavarainen konserni, joka tarjoaa asiakkailleen kiinteistöihin sijoittavia erikoissijoitusrahastoja, ajankohtaisia sijoitusrahastoja, täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluita sekä vakuutusasiamiespalveluita. Konsernin liiketoiminta jakautuu neljään pääliiketoimintakokonaisuuteen: kiinteistöihin sijoittavaan erikoissijoitusrahastotoimintaan, sijoitusrahastotoimintaan, omaisuudenhoitoon ja vakuutusasiamiestoimintaan.“

Nykyisellään toiminnalla on kaksi kivijalkaa: asunto- ja hoivatilasijoittamainen. Käytännössä kyseessä on yritys jolla on rahastoja.

Alkuvuoden 2017 (tilintarkastamattomissa) luvuissa todetaan liikevaihdoksi 4,6 miljoonaa ja voitoksi 1,7 miljoonaa. Liikevoitto on 49,1 % ja oman pääoman tuotto 18,1 %. Omavaraisuusaste 90,7 %.

Tarjolla on 2 440 000 osaketta yhtiön nykyisiltä omistajilta, ja enintään 827 500 uutta osaketta. Suhde on suunnilleen 3:1 vanhojen omistajien myynnin ja osakekannan laajentamisen suhteen. Esimerkiksi Roviolla oli suhteessa tarjolla merkittävästi vähemmän uusia osakkeita.

Tänään (26.9.) illalla kello 18 on infotilaisuus - joka on jo täynnä. Tilaisuuden voi seurata suorana Inderesin sivuilla, sanotaan infosivulla.

Minulla on tässä kohden ristiriitaisia tunteita. Paperilla nuo luvut ovat hyviä. Toisaalta yrityksen toiminta on kapeaa, se perustuu melko hyvään katteeseen (joka vedetään asiakkailta, jotka voivat muuttaa mieltään) ja keskittyminen pääosin tietynlaisiin kiinteistöihin ja Suomessa on jonkinmoinen riski. Tosin yrityksen toiminnan kapea ala voi olla myös kilpailuetu, jos ollaan oikeasti hyviä.

Lisäksi kiinteistöjen arvostamisperiaatteisiin ei pääse näillä luvuilla kiinni. Esimerkiksi Oravan tapauksessa mainioita kannattavuuslukuja syntyi, kun jo omistettujen asuntojen arvon oletettiin kasvaneen. Tosin Titaniumin talousluvuista löytyy myös ihan onnellinen tieto, rahavarat kasvoivat vuoden aikana 1,1 miljoonaa.

Sinäkkään kiinnostavaa on pohtia, ollaanko tässäkin kohden sote-uudistuksen vanavedessä liikkeellä. Sote-palveluita yksityistetään (noh, joku ministeriöstä sanoo, että ei, että vain annetaan yritysten hoidettavaksi). Hoivatilojen omistus hajautunee aiempaa enemmän, jonka seurauksena Titaniumin kaltaiset pienet kalatkin pääsevät isompien vesien ääreen.

Titaniumia voi merkitä Alexanderin ja Nordnetin* kautta.

Nordnetiltä saan "liidipalkkion" jos joku kirjautuu asiakkaaksi tuon linkin kautta. Tämä ei lisää klikkaajan kuluja. Eli kiitos vaan jos näin toimisit.

Ostoksilla: Munich re

On ollut vähän kiireisiä viikkoja, siis kaikin muin tavoin kuin sijoitusharrastukseen liittyen. Siksipä tarjolla on myös raportointia viiveellä. Ostin runsas viikko sitten kaksi osaketta Munich re:tä hintaan 169 euroa kappaleelta. Kokonaisomistukseni on neljä osaketta, tämän päivän arvossa 712 euroa.

Kovinkaan syvälle en mene yritykseen tässä yhteydessä, kun olen jo aiemmin yrityksestä kirjoittanut. Aikaisemmat bloggaukseni Munich re:stä löytyvät muuten täältä.

Tosin ehkä nyt lyhyesti, lainaten menneiden vuosien itseäni: "Kyseessä on vakaa saksalainen yritys vakaalla sektorilla - vakuutuksia ei ihan ensimmäisenä irtisanota kun tekee tiukkaa. Munich re on tosin jälleenvakuuttaja, eli sen asiakkaita ovat muut vakuutusyhtiöt. Ne nyt varmaan vielä vähemmän irtisanovat jälleenvakuutuksiaan."

Tässä on Munichin viimeisen viiden vuossi pörssikursseja. Tosin finanssikriisi rajautuu jo pois, silloin hinta oli vielä alempana. Melko tasaista, kuitenkin,. P/E-luku on runsaat 11, osinko on hyvää ja kasvavaa. Kassassa on paljon rahaa. Aika perus pankki- ja vakuutusalan toimintaa: hyvin menee, ei hurjia kasvusaumoja mutta tasaista suorittamista.

Munich re on yritys jota ostan lisää jos kurssit laskevat.