Tervetuloa uuden sarjan pariin. Olen blogannut siitä, voiko treffeillä puhua sijoittamisesta. Nyt aloitan edellisen sukulaissarjan, voiko töissä puhua sijoittamisesta. Jos joku nykyään kysyy harrastuksista, mainitsen kyllä sijoittamisen yhtenä niistä. Se johtaa tai ei johda jatko keskusteluihin.
Mennään jonnekin viime syksyyn. Istuin lounaalla, seurassa pari puolituttua eri puolilta taloa. Taidettiin keskustella Suomen taloudesta ja viennistä. Tuollaiset keskustelut ovat ihan normaaleita kahvipöytäkeskusteluissa töissäni, ja hyvä niin.
Mainitsin ohimennen, että omistan Stora Ensoa ja paperialan uusi nousu on ollut sitä kautta allekirjoittaneelle oikein iloinen asia. Kollega sitten totesi, että omistaa UPM Kymmentä. Sitten keskusteltiin näiden paperifirmojen toiminnan eroista, ja että kuinka Uruguayn suuntaa on kyllä aika hankala hahmottaa.
Toinen työkaveri vaikutti lähinnä häkeltyneestä lounaskeskustelun saamasta suunnasta. Tulkintani mukaan ei siitä, että puhutaan yrityselämästä ja taloudesta, vaan siitä, että päätyi yllättäen osalliseksi yhtiökokousmaiseen keskusteluun paperialasta.
Tai miten sen nyt muotoilisit: sillä hetkellä ja siinä pöydässä oli normaalia omistaa metsäalaa, ja poikkeavaa olla omistamatta...
Voi ja ei voi. Oikeastaan täysin arpapeliä onko vastapuoli puolesta vai vastaan.
VastaaPoistaOmien kokemusten perusteella väärässä seurassa, jos mainitset sijoittavasi sinut luokitellaan rikkaaksi,ahneeksi tai riistäjäksi.
Tuntuu, että tässä on aihe mistä yleisesti on ihmisillä vähän tietoa, mutta paljon ennakkoluuloja.
Mielenkiintoinen keskustelu varmastikin. Itse en ole päässyt töissä juttelemaan työkavereiden kanssa ihan tuolla tasolla vielä.
VastaaPoistaOmalla työpaikallani suurin osa tietää, että harrastan sijoittamista. En halunnut sitä peitelläkään kun asiasta tuli puhetta muutama vuosi sitten. Olen koittanut myös murtaa asiasta puhumisen tabu-statusta. On ollut miellyttävä huomata, että vaikka moni ei asiasta puhu niin yllättävän moni harrastaa vähintään rahastoihin säästämistä. Jopa henkilöt, joiden ei olisi kuunaan uskonut tekevän mitään talousasioiden suhteen.
VastaaPoistaMiellyttävin yllätys on silti ollut se, kun löytyi toinen suoriin osakkeisiin sijoittava ja yrityksiä aktiivisesti seuraava henkilö. Molemmat ollaan todettu, että on ollut aika vapauttavaa pystyä puhumaan laajemmin jonkun kanssa, kun muuten sijoittamisharrastus voi olla melko yksinäistä puuhaa.
Miinuspuolena on sitten juuri tuo Anonyymin yllä mainitsema "...jos mainitset sijoittavasi sinut luokitellaan rikkaaksi,ahneeksi tai riistäjäksi." Osa piikittelee leikillään, osa vähemmän leikillään. Osalle taas sijoitusharrastus = rahaa ostaa kaikkea = osta kaikkea, nyt, heti!
Juttelen esimieheni/omistajan kanssa useinkin sijoitusasioista, mitä voisi seuraavaksi ostaa ja jossitellaan "jos olisi älytty ostaa" -tyyliin. En ole kylläkään kertonut sijoitusteni suuruutta, olen antanut mielikuvan muutamien osakkeiden salkusta.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAnteeksi, mutta paperiala? Eikös UPM:ää ja Stora Ensoa voisi tituleerata vaikka metsäyhtiöiksi? Kumpikin firma tekee liiketulosta aika monella muullakin kuin paperilla. Kartongin ja sellun voi vielä luokitella paperin alle, mutta lisäksi on esimerkiksi liimapuu, metsäomistus, sahateollisuus ja vaneri vain muutamia mainitakseni 😉
VastaaPoistaTotta puhut. Ihan lapsuuteni paperialaa ajattelin. :)
PoistaMielenkiintoisia nämä sarjan "voiko sijoittamisesta puhua" tekstit. Itse huomasin heti sijoittamisen aloitettua, että siitä puhuminen on hyvin vaikeaa. Se onkin varmaan yksi syy miksi ensiksi aloin lukemaan muiden blogeja ja lopulta aloitin oman blogini pitämisen, saadakseni purettua ajatuksiani. Suomen kulttuuri on hyvin erikoinen rahan suhteen. Aina siitä puhutaan, mutta jos yrität saada sitä "tarpeeksi", niin se on nopeasti paheksuttava asia.
VastaaPoistaItse oon ihan helposti jutellu (nuoremmille) ja yhden saanut jopa kannustettua aloittamaan sijoittamisen itseään kiinnostavaan toimialaan
VastaaPoistaYleistä kommenttia: hienoa keskustelua, olen ollut hiljaa kun olen keskittynyt "voiko treffeillä puhua sijoittamisesta" -sarjaan ilman "puhua sijoittamisesta" -kohtaa.
VastaaPoistaSen olen huomannut, että oletuksillani siitä kuka työkaveri voisi harrastaa sijoittamista, ja kuka harrastaa, menevät ihan satunnaisesti. Ei sitä vaan voi olemuksesta, luonteesta tai koulutuksesta päätellä.