Miltä sijoittaminen tuntuu?

Vanhanakin on hyvä oppia uusia asioita. Olen viime aikoina pyrkinyt kehittämään tunnepuoltani, minä kun olen varsin rationaalinen ja analysoin aina kaiken. Siispä on syytä myös pohtia miltä sijoittaminen tuntuu.

Nyt en viittaa tunteella sijoittamiseen, eli että fiiliksen mukaan tekisin osakevalintoja. Sitä kyllä aika ajoin teen siinä missä muutkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen juju. Nyt yritän miettiä tunteita mitä minulle tulee tämän harrastusmuodon yhteydessä.

Jos tulokulma tuntuu oudolta, käytän tavanomaisempaa: sähly.

• Pelatessa tuntuu hyvältä kun jokin asia menee hyvin: syöttö lapaan tai pallo maaliin.
• Kun onnistuu pelaamaan hyvin yhteen muiden kanssa, tulee sellainen tunne, että jes, aika hyvin osattiin, ja vielä yhdessä.
• On kivaa ja myös hauskaa.
• Pelin jälkeen on useimmiten mukava, rento ja väsynyt tunne. Onnellinen. Fyysisesti ja henkisesti.

Miten sitten sijoittaminen?

Jännitys. Sijoittamiseen kuuluu lievä jännitys. Meneekö ostotoimeksianto läpi, tai mitäs minun osakkeilleni kävi kurssien tippuessa tai noustessa. Myönnettäköön, että tämä tunne kyllä lieventyy jokaisen kaupan myötä. Vähän niin kuin lapsena kouluun yksin käveleminen, pian siihen tottui. Mutta jännitystä on silti ilmassa.

Uuden löytämisen riemu. Kun löytää sattumalta tai oman työn tuloksena jotain hieman erilaista. Tyyliin olen lapsellisen kiintynyt Weyerhauserille. Tuntuu kivalta omistaa uudenmaan verran metsää Amerikoissa. Tuntuu kivalta, että tuommoisen löysi.

Ylpeys. Tunnistan itsessäni ainakin jonkinmoista ylpeyttä sijoittamiseen liittyen. Osaan tehdä rahoillani järkeviä asioita. Kykenen saamaan tuottoa korkoa korolle -mallilla. On syytä uskoa, että perikunta vielä yllättyy iloisesti tai on muutoin vaan onnellinen kun ovatkin yhtäkkiä ainakin vähän matkaa varakkaita. Tämä jos asiat jatkuvat nykyiseen malliin.

Häpeä / nolous. Tämä lienee sukua sille jos syö tai juo liikaa. Sellainen lievä häpeän tunne, että harmittaa. Annoin tunteideni viedä, ostin jotain mikä nyt ei ollutkaan kovinkaan järkevää. Epäonnistuin. Tämän tunteen kuolettamisessa olen aika hyvä: jos menee mönkään, selitän sen itselleni siten, että harrastaminen nyt yleensä maksaa eikä tässä nyt isoista summista puhuta.

Yksinäisyys. Sijoittamiseen kuuluu myös lievä yksinäisyys. Vain minä omistan mitä omistan, ja vain minä hyödyn tai kärsin tappiota. Sählykentällä sitä onnistuu tai epäonnistuu yhdessä, ainakin numerotaulumielessä. Veikkaan että tämä on osasyy miksi olen alkanut puhumaan laajemmin sijoituksesta harrastuksena, tulee tilaisuuksia keskustella. Ja osin tästä syystä bloggaus on kivaa, samoin kuin muiden blogien lukeminen. Pääsee jakamaan kokemuksia.

 o o o

Summa summarum. Jos haluaa kokea vahvoja tunteita, maltillinen ja hajauttava sijoittaminen ei ehkä ole se juttu johon kannattaa satsata. Mutta tunteita sitä koetaan tässäkin harrastuksessa. Tunteet ovat kivoja, vaikka ylirationaalinen useimmiten olenkin.