Viisas raha -lehti: Hajautuksesta - mieluummin 300 kuin kahdeksan osaketta?

Olen ajoittain turhankin laiska lukemaan lehtiä, myös talousaiheisia sellaisia. Kotiin tulee viisas raha, töihin Kauppalehti, Arvopaperi ja muutama muu julkaisu. Kirjastosta löytyy vaikka mitä. Saattaa olla, että muutan tapani, kun nyt jonkinmoinen motivaatio on syntynyt.

Elämänmuutosta odotellessa tai sen edesauttamiseksi kehitin itselleni rutiinin. Kun tulee luettua jotain talousaiheista lehteä, niin sitten myös bloggaan siitä tekstin tai pari - edelyttäen että jonkinmoista omaa ajattelua heräilee. Opiskellessa tehokkain metodini pohtia jotain asiaa ja oppia siitä oli kirjoittaa asiasta itse. Miksipäs en käyttäisi tätä taitoani myös elämän iltaruskovuosina, eli näinä vuosina 40 ikävuoden ja kuoleman välissä.

(Välilausahdus. Edellinen ei ole synkeilyä vaan yrittää olla huumoria.)

Tuoreimmassa Viisas raha -lehdessä (Osakesäästäjien keskusliiton jäsenlehti) on artikkeli hajauttamisesta otsikko "Riittävä hajautus mieluummin 300 kuin kahdeksan osaketta." Haastatetavana on Nordean Mats Hansson. (Huomaatteko, että mainitsen henkilön niin kuin jotain hänestä tietäisin. En tiedä, on vain kuvan kanssa jutussa haastateltuna.)

Tämä tuli lähelle aiempia pohdintoja, olen joskus pohtinut että miten usein mainitulla esimerkiksi kahdeksalla osakkeella saa tarpeeksi hajautetun sijoitussalkun.

Yrityksillä tapaa olemaan jokin toimiala ja alue, jolla käyvät kauppaa. Esimerkiksi omistamani Target on kyllä tavaroita myyvä yritys Yhdysvalloissa. Kiva juttu, mutta jos ostaisin lisäksi Keskoa, olisin mukana yhden maan sijaan kahden maan vähittäiskaupassa, plus Target kai pian Intiassa. Edelleen puuttuisi noin 200 maata.

Toki löytyy vaikka Coca-colan kaltaisia yrityksiä jotka myyvät kaikkialla maailmassa, tai kotoisan Koneen kaltaisia yrityksiä, joiden myynnistä vain murto-osa kohdistuu kotimarkkinoille.

Jos ajatellaan, että maailma jakautuisi kymmeneen markkina-alueeseen ja kymmeneen toimialaan, niin siitähän syntyy jo sata eri kombinaatiota. Ja jos haluaa omistaa enemmän kuin yhtä yritystä toimialalta tai alueelta, niin sitten luku nousee.

On toki pointteja suppeamman osakemäärän puolesta. Keksin helposti muutaman:

• Kaupankäyntikulut. Jos rahaa on vähän ja omistuksia paljon, kaupankäyntikuluihin lipsahtaa helposti tuntuvia summia.
• Yritysten seuraaminen. Jos seuraisi omistamiaan yrityksiä intensiivisesti, ja vielä toimialaa sekä kilpailijoita (joka olisi oikein järkevää, minulla ei vaan tähän ole aikaa kuin ajoittain), niin jonkinmoista rajaamista tarvitsee harjoittaa. Joko maantieteellistä, tai toimiaoihin sidottua.
• Ei sitä tarvitse omistaa yrityksiä kaikilta toimialoilta tai alueilta. Jos niin haluaa toimia, voi satsata indeksirahastoihin.

Itse omistan 21 yritystä ja vajaata kymmentä ETF-rahastoa pääosin Nordnetin* maksuttomien kuukausiostojen myötä. Hajautusta jo löytyy, vaikkakaan se ei ole strategista vaan pikemminkin yksittäisten (mielestäni sillä hetkellä järkevien) valintojen seurausta.

Yritän olla maltillinen uusien yritysten omistajaksi ryhtymisessä, mutten näe ongelmana, jos jokusen vuoden kuluttua omistan jo 30-40 eri yritystä.

o o o

Loppuun epäsuora mainos, vaikka olisin voinut tämän todeta myös bloggauksen yhteydessä. Potentiaalinen vaihtoehto matalakuluiseen hajauttamiseen ovat Nordnetin* maksuttomat pohjoismaiset indeksirahastot. Eli pääsee ostamaan käytännössä Suomen, Ruotsin, Norjan tai Tanskan "koko pörssiä" neljän rahaston kautta.

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. En kyllä vielä tiedä mitä kaikkea klikkauksen jälkeen pitää tehdä että raha vaihtaisi omistajaa.