Vedenjakaja lähestyy: tyytyyäkö nykyiseen vaurastumistahtiin vai hakeako tasokorotusta?

Olen aika hyvä hahmottamaan tulevaa. Näen jo ennalta valinnanpaikkoja, ja varaudun tulevaan parhaimmillaan vuosia. Nyt yksi vedenjakaja on näkösällä, puolentoista vuoden kuluttua pääsen pohtimaan tyydynkö nykyiseen vaurastumistahtiin, vai haenko tasonkorotusta. Tästä tulee monipolvinen kirjoitus, jaan sen osiin.

Nykyinen asumistilanne ja muu arki

Asun osaomistusasunnossa jonka saan lunastaa omaksi jonkin ajan kuluttua. Lainaa minulla tullee olemaan asunnosta noin 70 000 euroa ja samassa yhteydessä asumiskulut halpenevat. Asunnon arvo lienee jossain 250 000 euron tienoilla.

Omistan mökin, josta on velkaa runsaasti. Arvoa 150-200000 ja velkaa tuolloin “vedenjakajalla” ehkä 130 000 euroa.

Eli: seinissä olevaa varallisuutta tulee olemaan vähintään 400 - 450 000 euroa. Velkaa on alle puolet tuosta. Ihan hyvä tilanne.

Sijoitusvarallisuus

Tämän blogin lukijoille tulee tuskin yllätyksenä, että harrastan sijoittamista. Nykyisellään sijoitusvarallisuutta on semmoiset 60 000 euroa.

Rahaa jää yli arjen menojen jälkeen kuukaudesta riippuen sellaiset 500-1000 euroa, parhaimmillaan enemmän. Mutta jos intoutuu ulkomaanmatkoihin tai vastaaviin, niin sitten se on tuosta pois.

Eli käytännössä sijoitusvarallisuuteni kasvaa sellaiset 10 000 euroa vuodessa, kun myös osingot huomioi. Eli neljän vuoden kuluttua olisi kasassa 100 000 euroa, ja ehkä seitsemän vuoden kuluttua siitä 200 000 euroa. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista.

Väliyhteenveto: näin on hyvä, mutta...

Jos ei tule työttömyyksiä tai elämän uusiksi rukkaavia sairauksia, niin vaurastun ihan kivaan tahtiin. Joskus eläkeiän tienoilla olen noin velaton, ja sijoitusomaisuutta on muutama sataa tuhatta. Tosin olen miettinyt, että pitää myös matkustella nyt kun vielä jalka nousee. Mutta ymmärtäneet idean. Tämä tie vie minut kohden huolettomuutta.

Vaan ns. tasonkorotus ei ole näkösällä. Palkkani tuskin dramaattisesti nousee, palkkani on suomalaisittain hyvä ja suhteessa alaan ihan ok. Sivutuloja saan jo sieltä täältä, mutten merkittävästi. Aikaa lisätöihin ei ole.

Realistina täytyy todeta, että lisävaurastuminen ei siis ole mahdollista palkkatyön tuloilla kuin pienissä määrin. Bonuksena olen melko säästäväinen, suuria summia ei voi vuolla elämäntapavalinnoilla. Joten mennään vaihtoehtoihin.

Vaihtoehto 1: halvempi asuminen

Yksi vaihtoehto on asumismuoto. Kun lapsia lähtee pois jaloista, niin voisi harkita ison rivarin myymistä ja samankokoista tai pienempää kerrostaloasuntoa. Teoriassa asuisi halvemmalla ja helpommin halvemmassa asunnossa. Kun ulkona haluaa olla, niin menee mökille tai puistoon. Tuo ei toisi sisään “uutta rahaa”, mutta vähentäisi velkoja ja asumiskuluja.

Vaihtoehto 2: pari sijoitusasuntoa

Nyt astutaan uhkarohkeampaan suuntaan. Kuten yllä kerrottu, velkaa on pian vain puolet varallisuudesta ja takuutkin ovat kunnossa ja osin muilta kuin minulta.

Eli entä jos neuvotteluin pankin kanssa kimppapaketin: tämän verran minulla on, ostaisin asuntoja, paljonko lainaisitte? Ainakin pariin sijoitusasuntoon löytyisi varmaan rahkeita näillä luvuilla (koska niillä asunnoillakin on vakuusarvonsa), entä jos vaikka neljään kerralla? Samalla astuisi nopeasti “yhden pöljän vuokralaisen” riskin yli.

Tietty nyt ei kannata kerralla ostaa kovinkaan montaa asuntoa ja tiedä mikä on asuntomarkkinoiden tilanne tuolloin, mutta jos yhden vuodessa neljän vuoden ajan?

Tämän kuvion etu olisi, että se lisäisi sisään tulevan rahan määrää, omista tienesteistä välittämättä.

Vaihtoehto 3: kakkosmökki

Mökkini ei ole kummoinen, mutta tunnelmallinen ja hienolla paikalla. Hehtaarin tontilla on myös rakennusoikeuteen jäljellä. Teoriassa lähes sadan metrin päähän edellisestä voisi rakentaa erillisen pienen mökin, jota vain vuokraisi.

Ehkä 50 000 euron lisäinvestoinnilla saisi tehtyä kaiken viimeisen päälle. Vuokrataloilla voisi päästä 5000-10000 euron vuosituloihin, ja veroja ei paljoa joudu maksamaan kun kulujakin on. Eli ehkä kymmenessä vuodessa mökin kulut olisi kuitattu, ja mökkikiinteistöjen arvo nousisi siinä ohessa.

Tämä voisi pakottaa myös auton hankintaan ja menot toki myös kasvaisivat, muttei mahdoton kuvio kuitenkaan. Työtä ja organisoitavaa tulisi lisää, mutta aika kivaa sellaista.

Yhteenveto

Kuten huomaatte, pohdintaa riittää. Nykyinen turvallinen tie on ihan kiva. Realisti minussa sanoo, että kun ikää on yli 40 vuotta, niin isommat repäisyt kannattaa kuitenkin tehdä pian eikä myöhemmin.

Pohdittavaa: yllättävät muuttujat?

Tämä on vain teoreettinen pohdinta ja asiat voivat mennä myös toisin. Työttömyys tai sairaus voi viedä pohjaa pois. Samoin parisuhderintamalla voi tapahtua myös asumiseen liittyen - mutta harvoin kahden aikuisen taloudessa menot ovat isompia kuin yhden.

Tämä kaikki on vasta teoriaa, mutta kommentit ja näkemykset ovat tervetulleita. Pohdittavaa on, niin kuin yleensä kun näkee valinnanpaikan horisontissa.