Viisas Raha -lehdessä oli aukeaman juttu parisuhteesta ja rahasta. Siinä ei menty kovinkaan pitkälle, mutta päädyin sen seurauksena pohtimaan asiaa. Miten toimisin jos asia olisi joskus vielä ajankohtaista?
Ensin taustaa. Minulla on takana pitkä parisuhde, lapsia ja kaikkea. Sen aikana menot jaettiin käytänössä prosenttiosuuksin tulojen mukaan. Sanon käytännössä, sillä emme koskaan tehneet laskelmia tai avanneet kaikkea yksityiskohtaisesti.
Olin koko liiton ajan parempituloinen. Eksä oli lasten kanssa, eikä nyt käynyt töissä edes niinä vuosina kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Sovimme kumpi maksaa minkäkin laskun, ja loput rahat olivat omia. Minä maksoin suurimman osan menoista.
Tarjosin kyllä jossain vaiheessa - kun alkoi lapsia syntymään - että jos eksä haluaa, niin voisi olla yhteiset tulot ja tili. Tästä eksä ei yhtään syttynyt, oli lähinnä kiukkuinen ajatuksesta. Taisi olla myös osin itsenäisyysjuttu.
Noh, ero tuli ja eurot jaettiin. Tilanne tasoittui ja loppui samalla kertaa. Miten toimisin jos asia tulisi vielä joskus uudelleen vastaan?
Myönnettäköön, tällä hetkellä tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Olen päälle nelikymppinen mies. Minulla on monta lasta ja heistä pääosin vastaan. Tuossa jossain vaiheessa perehtyessäni deittailun ihmeelliseen maailmaan huomasin muuten, että mies, lapset ja vastuu on "upea asia", mutta useassa tapauksessa myös lasinen seinä. Että on hienoa jos mies on sitoutunut vanhempi, mutta ei nyt liian sitoutunut. Aika monet orastavat kuviot vaikuttivat stoppaavan kun toinen sisäisti, että minä ihan oikeasti kannan päävastuun lapsista (niin kuin olin koko ajan sanonut).
Nykyisessä suhteessani minulla on lapsia arjen kuormaa, ja toisella osapuolella on lapsia ja ehkä hiukan enemmän arjen kuormaa. Yhteinen katto ja yhteinen talous on kaukana, koska vaikeuskerrointa olisi ja uusperhe olisi melkomoinen. Mutta ainahan sitä voi pohtia asiaa yleisellä tasolla.
Jos ei asuta yhdessä, yhteinen raha ei ole kovinkaan realistinen ajatus. Näen, että yhteinen rahankäyttö tulee mukaan siinä vaiheessa kun on yhteinen katto. Silloin nimittäin tulee myös yhteisiä menoja.
Toki jo deittaillessa raha voi olla haaste. Jos toisella on varaa mennä oopperaan ja toisella ei, niin asia voi tulla vastaan jo suhteen alkumetreillä. Tätä nyt on melko helppo kompensoida - joko miettii tekemisen molempien budjetille sopivaksi, tai toinen tarjoaa sen oopperalipun jos sinne tahtoo mennä. Tässä on myös kulttuurisia eroja, joissain maissa on on miehen tehtävä tarjota. Suomessa useimmiten ei - ainakaan kun minä olen mukana ja asiasta ei ole toisin sovittu. Noh, ehkä jotain pientä.
Yhteinen asunto tuo yhteisiä menoja. Tässä kohden on jo syytä asiaa tuumata. Jo vuokran jyvittää kahtia mutta tulot ovat kovasti erisuuruiset, niin syntyy epätasapainoa. Toisaalta kaksi aikuista ei useimmiten vielä kovinkaan suuria menoja saa aikaiseksi. Jos tulot ovat yhtään samansuuntaisia, niin rahankäyttö ei ole asia, josta välttämättä tarvitsee tässä vaiheessa edes puhua.
Lapset muuttavat tilanteen. Ainakin itse huomasin tuolloin kauan sitten kun ensimmäinen lapsi syntyi, että oma ajatteluni muuttui. Että oli yksi perheyksikkö, ei vain kahta aikuista. Lapsi merkitsee, että toinen vanhempi (useimmiten nainen) on myös enemmän kotona. Tämä merkitsee sitä, että tulot saattavat tippua ihan yhteisen lastensaannin seurauksena, jolloin on reilua se huomioida myös muutoin.
Uusperheessä tilanne voi olla vielä monimutkaisempi. Jos on aikuisten lisäksi lapsia molemmilta puolin, niin riittää pohdittavaa. Minusta on selvää, että samassa perheessä on sama elintaso. Eli että siinä mielessä tulisi toimia vähän niin kuin yhteisten lasten tapauksessa, vaikkapa jyvittää asunto ja ruokamenot tulojen mukaan jne. Ylijäävä on sitten ylijäävää.
En ymmärrä uusioperheitä joissa toinen puolisko elää köyhyysrajalla ja toiset yltäkyllisyydessä. Tosin en nyt tälläisiä ole näynyt, mitä nyt lehdistä lukenut
Jos avioliittoon vielä joskus päätyisin, niin silloin avioehto olisi minulle ehdoton. Olen kerran jakanut kaiken eron yhteydessä, toista kertaa en sellaiseen halua mennä.
Minun suhteissani suhtautuminen rahaan on ollut varsin samansuuntaista. Siihen malliin ettei pidä velaksi elää, tekee vain maltillisia ostoksia eikä osta turhakkeita. Jos suhtautuminen rahaan olisi tyystin erilainen, se taatusti vaikuttaisi myös rahankäytöstä sopimiseen. Miten voisi olla yhteinen tili, jos toinen vetäisi tilin tyhjäksi heti jos siellä on rahaa?
Raha ja rakkaus on hankala parivaljakko. Rakkaus ei saisi jyrätä rahaa, eikä raha rakkautta. Rahasta ei ole kiva puhua kovinkaan paljoa suhteessa kun on muutakin mietittävää, mutta kyllä siitä kannattaa jonkin verran puhua.
o o o
Täästä löytyy kirjoituksiani aiheesta voiko treffeillä puhua sijoittamisesta.
o o o
Mainos (Eliittikumppani). Eliittikumppani siis ei liity allekirjoittaneen parinmuodostukseen, mutta ajattelin kokeilla, että generoituuko allekirjoittaneen blogista linkkejä myös deittipuolelle. Jos joku lukija olisi romantiikannälkäinen sijoituksenharrastaja (eli vähän niin kuin minä).
Rekisteröidy ilmaiseksi ja löydä kumppani, joka oikeasti sopii sinulle
* Linkki on affiliate-linkki, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa.
Raha-asiat parisuhteessa on aika mielenkiintoinen aihe. Olen samaa mieltä että kun on lapsia niin on järkevää jakaa yhteiset menot tiettynä prosenttiosuutena palkasta.
VastaaPoistaOlen itse tyytyväinen, että omassa parisuhteessani molemmilla on samankaltaiset ajatukset rahankäytöstä. Ainut ero on, että minä mietin kokoaika miten saan rahamme kasvamaan, kun toiselle riittää säästäminen. Voin kuvitella, että parisuhteesta missä toinen käyttäisi rahaa ja minä en, ei tulisi yhtään mitään. Raha-asiat tuppaavat olemaan suurimpia tappelun kohteita parisuhteissa, tai ainakin näin olen kuullut.
VastaaPoistaOlen asunut puolison kanssa nyt jo yhdessä monta vuotta. Meillä on yhteinen taloustili, josta maksetaan asumiskulut, ruoka jne. Tilille siirretään rahaa suhteessa omiin tuloihin. Kun minä vielä opiskelin puoliso siirsi enemmän rahaa ja nyt kun itse olen hyväpalkkaisessa työssä niin siirrämme 50/50. Lapsetkin alkavat olla ajankohtaisia ja näitäkin miettineenä, voi olla että yhteiseltä tililtä maksettavien asioiden määrä kasvaa merkittävästi. Kumpikaan ei ole erityisen kova kuluttamaan, ehkä meistä minä käytän enemmän palveluita eli syön ulkona lounasta, käyn kahvilla jne.
VastaaPoistaLuulisin, että kaksi asiaa tukee sitä, että asia sujuu:
VastaaPoista1) Vähintäänkin samansuuntainen käsitys taloudesta ja rahankäytöstä.
2) Kyky puhua asiasta.
Kolmanneksi ehkä listalle hitusen samansuuntaiset tulot. Ei se nyt ole ehdoton edellytys, mutta jos lähtökohta on kovin epätasapainoinen, niin se vaatii voisiko sanoa "vahvempaa harkintaa" että tulos on reilu ja tasapainoinen.