Lainaraha ja vaurastuminen

Minulla on ristiriitainen suhde lainaan, ja etenkin lainan käyttöön vaurastumisen välineenä. Mutta ennen kuin menen syvemmälle tähän, hieman taustoja.

Olen 70-luvun puolenvälin lapsia. Kun täysi-ikä lähestyi, lama kaatoi yrityksiä ja perheitä. Kyllä minun kotonani pysyttiin leivän syrjässä, mutta olihan lamalla silti vaikutuksia. Sukulainen teki konkurssia ja velkaantui. Kesätyöt olivat aika lailla kortilla, tai tarkemmin sanottuna mainostenjakamista kummempaa ei ollut olemassa.

Onnekseni siinä vaiheessa kun oli aika liukua työelämän suuntaan, laman pahin aalto oli jo takana. Muutaman vuoden minua vanhempien ikäluokan tuloissa näkyy vieläkin laman aiheuttama pysyvä tulotason tiputus kun työelämään ei päässyt kiinni siinä missä muutamaa vuotta vanhemmat ja nuoremmat.

Kenties edellisen seurauksena olen vältellyt velkaa. Ei opintolainaa, lainaa pankista vain asuntoon ja mökkiin. Vasta viime vuosina olen alkanut hahmottamaan, että on myös sellainen asia kuin että on liian varovainen.

Jokunen vuosi sitten kokeilin sijoittaa osin velkarahalla. Pikkuhiljaa tuosta luovuin, ihan riskienhallintaan liittyen. Minun taloudessani sijoitusten tehtävä on turvata mökkiä, kotia ja arkea.

Oikeastaan sijoitan nytkin velkarahalla: mökki tuottaa vuokratuloja, ja on ostettu velaksi. Lisäksi harkinnassa on sijoitusasunto tai pari. Tällöin oikeastaan koko idea olisi vaurastuminen velkavivulla.

Siispä myönnettävä se on, on velkaa ja sitten on velkaa. Olen varovainen kuluttamaan velkarahalla, vaikkakin esimerkiksi auton hankintaa harkitsin matalakorkoisella lainalla. Sen sijaan olen kyllä valmis käyttämään velkavipua isommissa hankinnoissa.

Jokunen vuosi sitten lainapuoli villiintyi. Tuli firmoja jotka perivät pienistä lainasummista ihan älyttömiä korkoja. Eduskunta asetti muutamia rajoja, ja Vertaalaina.fi* -palvelun kaltaiset lainanvertailut ovat uskoakseni parantaneet tilannetta. Kun vertailun kautta näkee todelliset kulut - ja pääsee niitä vertailemaan - niin toivottavasti hahmottaa paremmin sekä velan kokonaiskorkoa että vaihtoehtoja. Eli mihin on sitoutumassa.

Mihin sitten laina kelpaa? Tässä tämänhetkinen fiilikseni:

• isoihin hankintoihin joihin ei ole muuten saumaa (asunto, mökki, sijoitusasunto)
• tarpeellisiin hankintoihin joissa lyhennysehdot ovat kohtuullisia.

Jälkimmäinen on tulkinnanvarainen asia. Koen tarpeelliseksi hankinnaksi sen, mitä oikeasti tarvitsee. Se voi olla auto tai pesukone, riippuen omasta tilanteesta. Kätevintä on kaivaa rahat tililtä, mutta henkilöstä ja tilanteesta riippuen laina jonka kulut ovat hallinnassa on ihan ok vaihtoehto. Etenkin jos on pakko jotain hankkia, ja muut vaihtoehdot ovat huonompia.

Sijoittamiseen lainarahalla suhtaudun edelleen varauksin. Teoriassa joo, mutta lähinnä jälkikäteen näkee milloin oli hyvä hetki ja milloin huono. Velkavivun käyttö sijoittamisessa lisää riskiä: voi joutua maksamaan sekä korkoa, että kohtaamaan omaisuuden arvon pienenemisen.

Mutta: velkavipu voi myös tarjota mahdollisuuksia. Jos sijoitusten tuotto ylittää velan kulut, niin sitten on plussalla ja vaurastuu kovempaa kuin muutoin. Tietty riskit kannattaa huomioida, edes pienikin mahdollisuus ajaa seinään tulee huomioida.

o o o

Kuten huomaatte, laina ja varallisuuden kasvattaminen on minulle vähän kommervenkkinen juttu. Ehdottomasti kyllä asuntojen kaltaisissa vakiintuneissa hankinnoissa (vaikka asuntojenkin hinta voi laskea, kuten viime vuosina on alkanut näkymään monessa Suomen osassa). Ehdottomasti ei jos kulut ovat kohtuuttoman korkeat tai hankkii jotain superturhaketta.

Siinä välissä on sopiva raja. Sen paikkaa en tiedä, mutta siellä tiedän sen olevan.

o o o

* Tästä linkistä raha vaihtaa omistajaa, eli saan pienen korvauksen.