Antiikkiesimies vastustaa etäpäiviä ja mitä maksaisi osittainen hoitovapaa?

Olen täysiaikaisesti työssäkäyvä kolmen lapsen yksinhuoltaja. Työmatkakin kestää sellaisen tunnin suuntaansa. Arjessa on ollut rakentamista, mutta omilla, vanhempien, naapurin ja työnantajan joustoilla se on onnistunut. Vaan nyt tuli ongelmia.

Etäpäivät ovat olleet minulle tärkeitä. Olen saanut sovittua niihin kaikenlaisia opettajantapaamisia, lääkäri- ja neuvolakäyntejä ja ties mitä. Sen sijaan, että olisi töissä puoliltapäivin, on “työpäivästä” lähtenyt vain tunti, pari. Ja koska työmatka on vienyt tunnin, pari, niin lopputulemana hommat ovat hoituneet +/- saldolla.

Etäpäivät ovat myös tehokkaita. Saan enemmän asioita aikaan. Etenkin kun on kertynyt paljon pieniä asioita tai tarvitsee runtata iso asia kerralla pitkälle, niin yhden rauhallisen päivän aikana saa paljon aikaan.

Talon politiikka on, että etäpäivän saa pitää kerran viikossa sopien esimiehen kanssa. Jos sen yli, niin sitten pitää sopia erikseen. Yksikössäni on ollut jo pitkään hieman negatiivinen suhde etäpäiviin, “joo mutta ei saa haitata työntekoa.” Selitä siinä sitten, että etäpäivien pitämättömyyshän se haittaa työntekoa - tai pikemminkin työn tehokkuutta. Olen kuitenkin pitänyt etäpäiviä noin parin viikon välein, niitä ajoittain peruen.

Kesää vasten sitten ehdotin esimiehelle, että pitäisin kesällä etäpäiviä noin kerran viikossa, tai ainakin päivät niinä viikkoina kun yksi lapsista on ensimmäistä kertaa yksin kotona kesällä. Bonuksena olen tehokkaampi, ja on talon linja. Esimies ei vastannut mitään, mutta ilmoitti yksikkökokouksessa kaikille, että kun nyt on tiukkaa ja henkilövaihdoksia, niin ei pidetä lainkaan etäpäiviä.

En ymmärrä miten joustoa vaativassa ja kuormittavassa tilanteessa se, että työnantaja lopettaa joustot, auttaa. Olin kiukkuinen, mutta annoin olla. Ajattelin palata asiaan jokusen päivän päästä. Laitoin postia että jos syksyyn pitää lähteä ilman joustoa, niin sitten minun tarvinnee siirtyä lyhennettyyn työpäivään. Sitten samainen esimies piti itse parin päivän kuluttua etäpäivän.

Joskus sitä rauhallisempikin hermostuu. Laitoin esimiehelle tilanteeseen nähden melko rauhallisen postin, että ymmärsin ettei etäpäiviä pidetä mutta sellaisella olet. Ymmärsin varmaan väärin ja kysyin mitkä ovat linjaukset. Ja toistin toiveeni. Tähän esimies vastasi, ettei hoida näitä asioita sähköpostitse.

Ai että joskus ahdistaa. En tiedä onko tämä joku 50-luvun sukupolvien harhainen oletus siitä, että etäpäivä on tehoton “lisäloma”. Tai sitten ei halua sopia etäpäivistä, joten kieltää ne. Tai ei ymmärrä mitä alaiset oikein tekevät. Tai ei tajua mitä on asiantuntijatyön johtaminen. Tai jotain. En tiedä.

Minä käyn nyt tämän läpi loppuun asti. Kävin jo henkilöstöpäällikölle mainitsemassa kaksi asiaa jotka saavat henkilöstöpäällikön vakavaksi (kokeilkaa joskus), “mielestäni työskentelen lapsivihamielisessä työympäristössä” ja että minusta “minut asetetaan eri asemaan kuin muut talon työntekijöitä ilman perusteita.” Etenkin jälkimmäinen on asia johon voi ottaa mukaan luottamusmiehiä ja vaikka kannella eteenpäin.

Sillä

• Kaikkialla muualla paitsi yksikössämme mennään talon etätyöperiaatteiden mukaan.
• Esimies ei perustele asiaa minun työhöni liittyvillä syillä, vaan ihan vaan yleisellä näkemyksellään tilanteesta ja mahdollisella tuuraustarpeella (ja edelleen: kaikkia töitä voi tehdä myös etänä). Jonkun muun halu tai kyky pitää etäpäiviä ei ole peruste evätä minulta etäpäivämahdollisuus. Muutoinhan riittäisi, että yksi organisaation työntekijä ei pitäisi etäpäivistä, niin voisi kieltää ne jokaiselta.

Seuraavat askeleet ovat keskustella esimiehen kanssa, sitten esimiehen ja hänen esimiehensä kanssa yhdessä, ja kolmantena kenties vielä tehdä virallinen valitus syrjinnästä työpaikalla. Tälle tielle nyt lähden.

En tosin tiedä onko tämä henkilöön menevää syrjintää, kun muutama muu on samassa veneessä. Tosin minä olen ollut se joka on nähnyt etäpäivät tärkeäksi ja olen niitä pitänyt, joten oikeastaan tuo rajaus iskee juuri minuun. Lisäksi olen ihan vakavissani miettinyt, että kun tämä tiukennus tuli heti perään kun olin avannut omaa perhetilannettani, niin voiko taustalla olla jotain “mies ei voi olla yksinhuoltaja” -ajatus. Että naisen homma, ei kuulu töihin tuo, terveisin 50-luku.

Ja oivaltanette seuraavan ajatuksen: jos asia etenee pidemmälle, voin ihan perustellusti epäillä, että minua syrjitään koska olen yksinhuoltaja. Plus eipähän esimies voisi “kostaa” mutkan kautta, koska jo laissa lukee, että jos nostaa esille yhdenvertaisuusongelman (oman tai muiden), ei saa joutua “työnjohdollisten toimien kohteeksi niiden takia”, tai jotain sen suuntaista.

o o o

Ohessa ryhdyin laskemaan mitä maksaisi jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Olisin vapaalla päivän viikossa. Käytännössä menettäisin viidenneksen palkasta, ja Kela maksaisi 93 euroa kuussa. Minun tapauksessani se merkitsisi ihan tuntuvaa rahanmenetystä, Kelan tuki huomioiden noin 480 euron palkanpienennystä kuussa.

Vaan verotuksessa tuosta olisi myös iloa. Jos olisin koko verovuoden hoitovapaalla, tuo ero tippuisi noin 240 euroon kuussa. Eli verotus kevenisi siihen malliin, että puolet menetyksestä kompensoituisi. Ja koska vuokrani juuri tippui 170 euroa, niin ei kuulosta enää pahalta.

Tuohon minulla on ihan ongelmitta varaa. Esimerkiksi alkuvuonna satsasin sijoituksiin lisää euroja 900 euroa kuussa. Tuosta puolella tai kolmanneksella ostaisin vapaapäivän viikossa ja lisää vapaa-aikaa. Vaikutus olisi pieni etenkin jos tämä olisi väliaikaista, siihen asti kunnes organisaation henkilöstöpolitiikka alkaisi koskemaan myös minua.

o o o

Eniten minua pohdituttaa oma motivaationi. Olen aina ollut motivoitunut, hyväntuulinen ja melko ahkera työntekijä, jeesin muita ja mietin talon etua. Nyt huomaan että alkaa kiukku kasvaa. Saattaa esimies vielä yllättyä.

Jos päädyn osittaiselle hoitovapaalle koska talo vähentää joustoja, niin on turha odotella joustoa toiseen suuntaan. Enää en pyytäisikään vanhempia hakemaan lapsia että saa hoidettua iltaan meneviä työasioita. En vastaisi työpuhelimeen työajan ulkopuolella. En hoitaisi tippaakaan töitä kipeänä tai kipeää lasta hoitaessani. En tarjoutuisi auttamaan, ainakaan missään esimiestä lähellä olevassa projektissa. Jos jokin projekti tökkii, sanoisin kaikissa yhteyksissä, etten ole päässyt keskittymään kun etätyö on kielletty eikä voi vaikuttaa oman työn toteuttamistapaan (tämä on ihan oikeasti useimmiten taustalla).

Yhdensuuntainen, määrätty jousto kun on vain kumarrus.