Ei ollut cokista tarjolla missään, ei edes ostettavana. Lisäksi ei pidä jouda liikaa limsaa etteivät hampaat kärsi. Niinpä ajattelin sitten, että jos en juomaa saa, niin minäpäs ostan sitten muutaman osakkeen.
Niinpä minusta tuli varsin pian ensimmäistä kertaa eläessäni Coca-Colan osakkeenomistaja. Kolme osaketta päätyi minulle hintaan 47,61 ja toiset kolme hintaan 47,17 dollaria. Niinpä omistan nyt jo päälle 200 eurolla limonaatitehdasta (lisukkeilla).
Kyllä, tämä oli rehellinen tunneostos. Myöhemmin samoilla reissuilla ostin tyyliin 4 eurolla limua lentokentältä. Ei harkintaa, vain fiilistä.
No okei, tunnen minä Coca-Colan. Eiköhän noin jokainen sijoitusta harrastava yhtiön tunne.
Plussia:
- Vakaa yhtiö. On maksanut osinko jonkun kohta 100 vuotta, mukaan lukien toisen maailmansodan. Osinkoa on nostettukin pitkään.
- Kerralla tulee maailmanlaajuinen hajautus.
- Brändi on noin tunnetuin mitä löytyy. Sillä voi ratsastaa.
- Minun vinkkelistäni on kiva omistaa myös kuluttajatuotteita tekeviä yrityksiä, niitä en paljoa omista.
Miinuksia:
- Hinta on tuntuvahko. P/E-arvo huitelee 20 toisella puolen.
- Onko markkina jo kyllästynyt? Kuinka isoksi voi kasvaa kun on jo jättiläinen?
- Jos terveystrendit voimistuvat, onko se huono juttu ykköstuotteelle?
Noh, en nyt lisää ostele ellei hinta ala kovasti tippumaan. Voi olla, että jäi ainutkertaiseksi jutuksi. Osinkoa muuten alkaa tulemaan peräti 2,34 dollaria neljästi vuodessa. Sillä ostaa jo aika monta limonaatia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti