Perheen talous: Voiko kuponkeja käyttämällä säästää? Ja jos kyllä, niin paljonko?

Kun olin lapsi, kotiin tuli kuponkihenkinen seinäkalenteri joka laitettiin keittiön seinälle. Paperisen kalenterin reunoilla oli kuponkeja joilla sai jotain alennuksia.

Myöhemmin - kun täysi-ikäisyys lähestyi - löysin hampurilaisravintoloiden kuponkien ilon. Kun piti itse maksaa omilla säästöillä, pienikin alennus oli tarpeen. Hesburgerin lisäksi myös McDonaldsilla oli 90-luvulla kuponkeja käytössä.

Tämä tapa ei ole kadonnut. Kun kotiin tulee Hesburgerin kuponkeja, leikkaan kiinnostavimmat lompakkoon. Rinnalle ovat tulleet mobiilisovellukset joihin on otettu mukaan myös "kuponki-idea". Myös tuore tulokas Burger King jakaa kuponkeja niin paperisena kuin mobiilisti. McDonaldsin sovelluksessa on muutamia vaihtuvia etuja.

Muutoin kuponkien aika alkaa olla minun elämässäni ohi. Tarjoukset ovat useimmiten tarjouksia joita saa kun menee kauppaan. Joskus lähikaupassa voi kerätä leimoja, ja sitten saa jotain pyyhesettiä halvemmalla. Niistä en innostu, Prismasta saisi saman pyyhesetin noin samaan hintaan ilman mitään leimoja. Eli muita kuin ateriakuponkeja en huomaa (paperisena) enää käyttäväni.

Mutta onko tästä mitään hyötyä, vai onko kyseessä vain vanha tapa?

Aloitetaan taustoilla. Elän likipitäen yksinhuoltajana kahden nuorimman lapseni kanssa. Kouluaikaan lapset ovat entisellä puolisolla joka toisen viikonlopun.

Käymme ulkona syömässä ehkä keskimäärin kerran viikossa. Se on aika paljon. Tämä johtuu osin mökin vuokraamisesta (tarve käydä pistäytymässä mökillä myös arki-iltaisin, mutta syödäkin pitää) ja retkeilystä. Olemme aika paljon liikkeessä niin arkisin kuin viikonloppuisin, ja ruokaa tarvitaan.

Lähes aina syödessämme ulkona kyseessä on hampurilaispaikka. Tämä on osin käytäntöön, osin talouteen ja osin nirsoiluun liittyvä asia.

• Käytäntö tarkoittaa sitä, että hampurilaisravintoloita nyt tulee vastaan ja niistä saa ruokaa nopeasti. Keskimmäinen kyllä toivoo kiinalaista ruokaa - tosin vain tietyssä ravintolassa. Ei paljoa auta jos ollaan toisella puolella pääkaupunkiseutua.
• Talous-ulottuvuus viittaa siihen, että on kiva jos pikaisesti syöty ruoka ei nyt ihan älyttömiä maksa. Kyllähän monipuolisemmasta ruuasta voi enemmän maksaa, mutta jos euromäärät ovat kolminkertaiset ja lapset päälle valittavat, niin sitten tulee surku.
• Nirsoiluun viittasin jo aiemmin. Hampurilaisravintola on kompromissi jossa kaikki saavat "riittävän ok" -ruokaa. Keskimmäinen haluaa tiettyyn kiinalaiseen, nuorin on joustavampi muttei pidä juuri kiinalaisesta niin paljoa. Minulle käy kaikki kunhan ei maksa liikaa ja saadaan ruokaa riittävän nopeasti.

Yksi ulottuvuus on sitten ruuan terveellisyys. Ei hampurilainen nyt se ihan ideaaliruoka ole, eivätkä varsinkaan ranskalaiset. Itse vaihdan usein ranskalaiset salaattiin, lapsia en ole saanut tähän mukaan. Mutta tässä kohden olen itselleni armelias. Kotona on aina kasviksia ruuan kanssa, kokkaan ajoittain myös alusta alkaen ja muutoinkin ruokailutottumuksemme ovat ihan kohtuullisia. Maailma ei kaadu ulkona syömiseen.

Kysymys kuuluu, että paljonko sitten voi säästää käyttämällä kuponkeja? Otan esimerkiksi kuvien mukaisen Hesburgerin.

"Tavanomainen" ateriasetti on, että otan itse kerrosaterian tai vastaavan, ja lapset juustoateriat. Hinnat vaihtelevat ravintoloittain, otan lähtökohdaksi nyt lähimmän kauppakeskusravintolan.

• Kerrosateria 7,90 euroa, alennuskupongilla 6,50 euroa.
• Juustoateria 5,80 euroa, alennuskupongilla 4,20 euroa.

Tuon kun ynnää yhteen, niin kupongeilla säästää 4,6 euroa per käynti.

Burger Kingissä alennukset ovat vielä tuntuvampia, jos tarttuu heidän tarjouksiinsa (jotka kyllä vaihtelevat). Kevään ajan on saanut kaksi juustoateriaa kuudella eurolla, ja itselleni kerrosaterian hintaan 5,50 euroa.

Käytän nyt kuitenkin esimerkkinä Hesburgeria, kun sieltä saa konkreettiset summat tarkemmin ulos. Listahinta on 19,50 euroa. Alennettu hinta 14,90 euroa. Alennusprosentti on pyöristettynä 24.

Jos oletetaan, että vuodessa tulee käytyä hampurilaisravintoloissa noin 50 kertaa, niin se maksaa minulle yhteensä 745 euroa. Ilman kuponkeja menisi 230 euroa enemmän. Eli siinä mielessä säästö on tuntuva.

En usko, että ihan 50 kertaa käydään vuodessa porukalla hampurilaisilla. Mutta käyn joskus yksinäni ohimennen - kun kiire on - hampurilaisravintoloissa. Joten voluumi lienee oikeansuuntaista.

Tuo säästetty 230 euroa merkitsee sitä, että 15 ravintolakäyntiä tulee "kaupan päälle".

Loppuun itsekritiikkiä

Kiva juttu että halvemmalla saa. Mutta johtaako se, että saa halvemmalla, siihen, että ostaa enemmän? Tämähän se juju taustalla on, ei niitä kuponkeja huvin vuoksi paineta: "Tule meille!" "Tule useammin meille!"

Selväähän se silti on, että jos kotona söisi, niin ei siihen paljoa yli vitosta mene koko porukan ruuasta. Eli vähentämällä ulkona syömistä säästää huomattavasti enemmän kuin kuponkia ojentamalla. Teoriassa jopa retkille voisi ottaa mukaan jotain keittoa kannussa tai muita lämpimiä ruokia. Tai tekisi ruuan juuri ennen lähtöä, ja pakkaisi sämpylöitä matkapojaksi. 

Valitettavasti vaan tämä vaatisi nykyistä enemmän suunnitelmallisuutta ja varautumista, johon minulla ei ole ollut viime vuosina saumaa. Mutta nyt alkaa olla.

Niinpä asetan itselleni tavoitteen. Ryhdyn seuraamaan montako kertaa käymme koko porukalla ulkona syömässä, ja missä. Tavoitteeni on vähentää ulkona syömisen määrää. Jos innostun, kaivan korttimaksuista tiedot viime keväästä. Se kuitenkin vaatisi jo sen verran paljon myyräntyötä, että katsotaan.

PS. Loppuun tarvitsee todeta, että aika usein maksan lounaskortilla. Se taasen merkitsee vajaan neljänneksen "alennusta". Eli niin kauan kuin pystyn maksamaan ulkona syönnit lounaskortilla ja saldo riittää, hyötysuhde parantuu.

Perheen talous -sarjassa avaan miltei yksinhuoltajan arkea talousvinkkelistä. Miten säästää? Miten toimin? Missä voisi parantaa?