Se on kesä. Kesällä rakennan asioita mökillä, jos aurinko paistaa niin retkeilen perheen kera, ja harrastan onnellista parisuhdetta. Kun ei töissäkään ole tarpeen käydä, niin Netflix käynnistyy useammin. Vielä kun saisin kirjan tai pari luettua, niin kiva.
Sijoittaminen on jäänyt taka-alalle. Vilkaisen välillä onko osinkoja tullut. Joskus viikon välein katson osakkeiden ja rahastojen hankinta -exceliäni (oikeasti Google Sheets). Siellä lukee millä hinnoilla olen valmis ostamaan lisää jo omistamiani, ja solun väri muuttu vihreäksi ostohinnan lähestyessä. Sitten toimeksiantoa rustaamaan.
En myöskään oikein ehdi tai malta lukea talousaiheisia uutisia tai blogeja. Seuraan taloutta ehkä samaan malliin kuin kymmenen vuotta sitten - jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan.
Käytännössä siis teen kaikkea muuta kuin harrastan sijoittamista. Se tekee ihmiselle hyvää. Mutta se sai minut myös pohtimaan tunteiden merkitystä ostamisessa.
Tuumailen tässä seuraavaa:
1) Jos on aktiivinen, lukee ja perehtyy, niin löytää ostettavaa. Ja kääntäen, jos ei ole aktiivinen, ei löydä ostettavaa. Eli etenkin suoran osakesijoittamisen suhteen tilanne on se, että oma aktiivisuus johtaa omaan aktiivisuuteen.
Tälle on myös termi: itseään toteuttava ennuste. Ajattelen tekeväni järkeviä, harkittuja päätöksiä. Niin kuin osittain teenkin, vertaan yhtiöiden hintaa tuottoon, oman pääoman tuottoa, osinkoa ja osingonjakoprosenttia jne.
Mutta tuohon tilanteeseen päädyn kun ensin jossain syvällä sisimmässä olen ensin ajatellut että olisipas kiva löytää jokin metsäalan firma jota ostaa. Teen kyllä vertailuja ja pohdintaa, mutta vasta kun on impulssi ja suunta. Nuo molemmat tulevat aika tunteella ja fiiliksellä.
2) Edellinen on tyhmää. Sijoitamiseni pääpaino on liukunut osakkeiden suuntaan. Tämä samaan aikaan kun hahmotan entistä paremmin kuinka tunteellinen loppujen lopuksi olen, ja aika heikko osakepoimija. Pääsyy tälle suunnalle on, että osakkeiden osto ja suora omistaminen on kivaa.
En silti ole huolissani. Kun ostan fiiliksen mukaan ja välttelen kuluja sekä ylihintaisia sekä ei-tuottavia yrityksiä, niin ihan hyvää jälkeä siitä syntyy. Ei nyt ideaalia eikä ehkä indeksin tasoista, mutta silti. Kyllä se gorillakin ostaa ihan ok yrityksiä jos vaihtoehdot on rajattu jotenkin järkeväksi ja yritykset nyt keskimäärin jotain tuottavat.
3) Tunteita vastaan voi taistella. Minulla on siihen kaksi lääkettä.
Ensinnäkin ostan myös indeksejä. Nordnetin kuluttomat ETF-rahastot * ovat kiva juttu jota minun kannattaisi käyttää enemmänkin. Tällöin eivät tunteet vaikuta. Ei tarvitse edes tuntea mitään. Muuttujina on vain kalenteri ja euromäärä. Tosin tunteet voivat vaikuttaa siihen mitä ETF-rahastoa ostaa. Heh heh.
Toisekseen käytän apuna yllä mainitsemaani mallia, jossa ostan hieman lisää jos yrityksen kurssi tippuu 2 %. Tämä tarkoittaa sitä, että odottelen ja odottelen että hieman halvemmalla saa. Tämä toimii useimmiten, mutta jos onnistun tekemään ensimmäisen ostoni täsmälleen kurssien pohjakohdassa, niin ostoni jäävät vähiin. Näinkin on käynyt.
Onko tässä nyt jotain ongelmaa?
Vastaan itse kysymykseeni: eipä oikeastaan. Pientä ristiriitaa aiheuttaa, etten koe, että saisin ihan niin paljon tuottoja kuin kyvyilläni ja suunnitelmallisuudella olisi mahdollista saada. Toisaalta, tämä on harrastus joka tuottaa. Kaikilla muilla harrastuksillani on tapana maksaa. Joten väliäkös hällä.
Taidan mennä lastani aamuhalailemaan ja kenties takaisin sänkyyn nukkumaan. Hyvä tästä tulee.
o o o
* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa, käsittääkseni jos kirjautuu uutena asiakkaana sisään ja ryhtyy sijoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti