Tämä vuosi on ollut poikkeuksellista aikaa. Se on ollut sitä monella tapaa. Globaali pandemia työnsi töihin kotiin (ja osan aikaa lapsetkin olivat mukana), talous ja sakannut ja muutoinkin eletään poikkeuksellisia aikoja. Itse olen onnekas, olen pysynyt terveenä ja töissä.
Joko nämä poikkeukselliset ajat ovat saaneet minut miettimään indeksisijoittamista ja sen roolin kasvattamista. Tai sitten ihan muuten vaan olen asiaa miettinyt.
Aktiivisen sijoitusharrastukseni alkuvaiheessa (ehkä 2014-2016) keskityin lähinnä miettimään indeksisijoittamista. Ostin matalakuluisia indeksirahastoja Seligsonin kautta, ja muutoinkin perehdyin rahastojen maailmaan. Tämä näkyy myös kyseisten vuosien bloggauksistani.
Pikku hiljaa osakkeet kiinnostivat enemmän ja enemmän. Pidän osingon ideasta, ja osinkoja on kiva saada tilille. On paljon kiinnostavampaa lukea yksittäisistä yrityksistä kuin lukea rahastojen toimintakuvauksia tai listauksia omistuksista. Isoon Omenaan astuessa ajattelen, että minäpäs omistan tästä kauppakeskuksesta osan (eli: Cityconin osakkeenomistaja).
On jotenkin konkreettisempaa ostaa yksittäistä yritystä kuin indeksiä. Osakkeiden ostaminen tarjoaa myös enemmän "harrastettavaa". Ostotoimeksiantoja, bloggauksia asiasta, ideaalitilanteessa jopa keskusteltavaa siskon poikakaverin tai työkaverin kanssa lounaalla.
Olen myös kehittänyt tavan ostaa osakkeita, joka mielestäni toimii ihan kohtalaisesti. Ostan samoja firmoja isommissa ja pienemmissä notkahduksissa pienillä summilla, aina 2 % kurssilaskun jälkeen. On tässä mallissa myös ongelmansa: en osta jos kurssi vain tasaisesti nousee, ja aloitustasoni on silti ihan vain omaa fiilistä.
o o o
Mutta urheilutermein pidä katse pallossa. Jos listaan suoran osakeostamisen miinuspuolia (minun tapauksessani), niin lista on pitkä:
En jaksa perehtyä huolellisesti yrityksiin. Saatan lukea jostain firmasta puoli tuntia tai tunnin. Tiedättekös, jonkin lehtiartikkelin ja pari bloggausta. Käyn nettisivuilla. Katselen vähän tunnuslukuja, joista muutaman ymmärrän. Tajuan suunnilleen mitä firma tekee, mutta olen ihan muutamien ja aika satunnaisesti valikoitujen näkemysten varassa.
Toisin sanoen en perehdy yrityksiin huolellisesti. En vertaile yrityksiä kilpailijoihin kuin vähän vain. Käytän voisiko sanoa "valistunutta fiilistelyä". Toisin sanoen pahasti velkaiset tai kovin ylihintaiset hankinnat jäävät väliin, mutta sitten mennään enemmän fiiliksella ja tunteella.
Joskus on aikaa harrastaa sijoittamista, joskus ei. Välillä mietin sijoittamista ja perehdyn asioihin paljon, joskus ähän. Se ei ole johdonmukaista.
Taktiikassani on puutteita. Ideani on ostaa enemmän kuin halvemmalla saa. Noin 80 000 euron sijoitusvarallisuuteni kaipaisi rinnalleen kymppitonnien kassaa jolla ostaa kun kurssit notkahtavat. Vaan en malta istua tuollaisen euromäärän päällä. Ja kun tileillä on vain jokin 5000 euroa, niin käy niin kuin viime keväänä. On tullut käytettyä eurot aika nopeasti. Taktiikkani toimii vain pienissä notkahduksissa, ei isoissa.
o o o
Mitä sitten suunnittelen.
Minulla jää pakollisten menojen jälkeen ylimääräisiä euroja noin 500-1000 kuussa. Teoriassa tonnin tai vähän enemmänkin, mutta välillä on yllättäviä menoja. Yllättävät menot voivat olla isompia hankintoja kotiin tai mökille, lapsen ylioppilasjuhlat tai kylpyläloma Virossa tai auton vakuutusmaksut (ei ole yllättävä, mutta kertamaksuna vaikuttaa yhteen kuukauteen paljon). Tuonsuuntaisia.
Aina joskus saan satunnaisia tuloja joita en tässä huomioi (esim. veronpalautus tai kesän lomaraha), mutta ne ovat poikkeuksia.
Kuukausittain olen siirtänyt 250 euroa säästötilille. Tästä ajattelin pitää kiinni. Jos pörssikurssit ovat notkahtaneet (kuten viime keväänä), olen kyllä ottanut säästötililtä euroja kertasatsauksena, ja olen sitten "täyttänyt" säästötiliä tulevina kuukausina.
Kaiken tämän jälkeen voi todeta, että sijoittamiseen jää minulla 250-750 euroa kuukaudessa.
Nyt mietin seuraavaa mallia.
Jatkan edelleen yksittäisten osakkeiden ostamista, koska se on kivaa. Laittaisin puolet sijoittamiseen menevistä euroista Nordean sijoitustilille, ja sieltä sitten ostan osakkeita kun siltä tuntuu.
Toisen puoliskon sijoitettavista euroista sijoittaisin sitten indeksirahastoihin. Tämän saisi automaattiseksi (joko esim. Seligson tai Nordnetiin* indeksirahastot). Sitten tulisin ostaneeksi tasaiseen tahtiin lisää. Lievä haaste on, että summa olisi 250-750 euroa kuussa. Tuon voisi kiertää pienellä puskurilla ja pidemmän aikavälin keskiarvolla. Eli vaikka 500 eurolla kuussa, jos tilille vaan kertyy tuohon tahtiin euroja.
o o o
Tämä mallin seurauksena saisin edelleen harrastaa osakepoimintaa. Mutta toisaalta sijoittaisin myös koko ajan ja automaattisesti ilman isompia pohdintoja. Myös indeksisijoittamisen aaltoilun tasaus olisi kiva juttu (eli jos ostaa 200 eurolla kuussa, niin ostaa enemmän kun on halpaa ja vähemmän kun on kallista).
Itse voisin kokeilla vaikka opiskella lisää - työn ohessa. Tai voisin keskittyä hankkimaan enemmän niitä euroja joita sijoittaisin, sen sijoittamisvaiheen sijaan. Tai voisin hieroa puolisoa enemmän.
Nimittäin olen (ulkoisten lähteiden perusteella) aivain mainio amatöörihieroja - ja vielä pidän siitä. Siinä on taito jota en ole ikinä nuorena tai vanhempana nettideittailun maailmassa tajunnut mainostaa omana vahvuutenani. Olen alkanut tajuamaan, että tuo vahvuus on kullanarvoista valuuttaa ihmissuhteiden maailmassa.
Mutta se on toinen tarina se. Ja hieronnan kohdekin on selvillä - lähtökohtaisesti loppuelämäksi.
Palaan tähän pohdintaan viikon, kahden kuluttua. Silloin mietin mitä tämä "enemmän indeksisijoittamista" -vaihtoehto merkitsisi käytännössä.
o o o
* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa, käsittääkseni jos kirjautuu uutena asiakkaana sisään ja ryhtyy sijoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti